Itsekäs pyrkyri nielee ryssävihansa

Diktaattori. Syntymästä kuolemattomuuteen ulottuu aikajana teatteri Emmassa ensi kesänä. Pääkonna on Kekkonen.

Vaatimattomuus rumentaa, ajattelevat linnateatterilaiset.

Ohjaaja Kari-Pekka Toivonen lupaa ensi kesäksi huikean kuningasnäytelmän Naantalin teatteri Emmaan. Urhokekkos-aiheisen näytelmän ensi-ilta on toukokuun viimeisenä.

– Haluan esitellä suuren teoksen suuren ohjaajan. Se olen minä, Toivonen ylpisteli Linnateatterin infossa Turussa torstaina.

Itsevaltaisen tasavallan presidentin (1956–1982) Urho Kaleva Kekkosen sisäistäminen on siten alkanut.

Liuskaakaan ei käsikirjoittaja Tuomas Parkkisella ole valmiina, mutta harjoittelukausi starttaakin vasta huhtikuussa.

– Miksi Kekkos-komedia? Parkkinen arvuuttelee ja vastaa itse.

Näytelmän aiheeksi Kekkonen sopii Parkkisen pohdinnoissa kuin aurinko taivaalle:

– On hyvä jos näytelmän päähenkilö syntyy kurjiin oloihin lähellä susirajaa; ei ole hyvä jos jää peräkamarin pojaksi; on hyvä jos tulee pikaisesti pääkaupunkiseudulle; on hyvä jos on pakkomielteenomainen diktaattoriksi pyrkyri ja saavuttaa tavoitteensa vasta myöhemmällä iällä.

Mutta ennen kaikkea on hyvä, jos miehellä on juopa ulkoisen ja sisäisen välillä. Kekkosella siihen kuiluun uppoavat hänen ankara ryssävihansa ja se, että Suomen kuninkaaksi päästäkseen hän kuitenkin toistuvasti joutuu nuolemaan neuvosto-Venäjän kuivia ukkojohtajia.

Kekkonen näyttää siis itse elämällään kirjoittaneen komedian valmiiksi, eikä Parkkiselle jää kuin havainnoijan rooli.

Valtakunnankukko Kekkonen toimittaa vielä bonusmausteet. Niiksi Parkkinen nimeää Tamminiemen pesänjakajat, jotka yllättäen ovatkin naisia.

– Shakespeaarinen ote on huikea, päättelee ohjaaja Toivonen.

Näyttelijä-Kekkostaan ei Toivonen ole vielä valinnut.

Onko se ”järkälemäinen” Tom Petäjä? Mutta mies muistuttaa ikävästi Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriä Nikita Hrustsevia. Kuka sitten tekisi Hrustsevin roolin?

Onko se ”voimakas ja herkkä” Juha-Pekka Mikkola? Mutta hänellä on valtavasti tukkaa.

Onko se Teemu Aromaa? Mutta hän ”tekisi yksin jonkin venäläisten joukkokohtauksen”.

Neljäs näyttelijä on Kaisa Leppänen, joka saa tehtäväkseen kaikki mahdolliset naisroolit ja muutaman miehenkin.

Kekkonen on linnateatterilaisten mukaan ajankohtainen siksi, että jälleen haikaillaan vahvaa johtajaa.

– Voinsyöntikin on tullut takaisin, taustoittaa käsikirjoittaja Parkkinen.

Nuorelle polvelle Kekkonen on jo retroa: kaljupää tuijottaa pyyhkeissä, heijastimissa, vessapapereissa.

– Nuorisolle Kekkonen on pop, toteaa ohjaaja Kari-Pekka Toivonen.