Toimittajalta: Peruslähtökohtia

Kritiikkini Raision teatterin Stand up, Jesus! -näytelmästä tiistain lehdessä (Takuuvarma närkästyttäjä) on poikinut kommentteja netissä (www.rannikkoseutu.fi/Kulttuuri/1194708079525/artikkeli/kritiikki+takuuvarma+narkastyttaja.html).

Olin väittänyt, että Jumalaa ja Jeesusta eivät ihmiset voi loukata. Johtopäätöksenä olin esittänyt, että ne, jotka loukkaantuvat Jumalan puolesta, loukkaantuvatkin oikeasti itsensä takia.

Logiikkani olin mielessäni perustanut ajatukseen, että ihminen pienuudessaan tuskin kykenee näitä kaikkivaltiaita mitenkään töytäisemään.

Kommentoija ei niellyt näkemyksiäni vaan sanoi: ”Jos Jumala on persoonallinen, kuten kirkko uskoo, silloin Hän voi loukkaantua.”

Se sai minut mietteliääksi. Olinhan itsekin siteerannut, että ihminen on Jumalan kuva – ja ihminen nyt ainakin osaa loukkaantua.

Olin puhunut liian suurella suulla. Mitä minä tiedän kristittyjen Jumalan tai kenenkään muunkaan jumalan loukkaantumisherkkyydestä? Tai mitä minä mahdollisten loukkaantujien syistä tiedän? Hyvin vähän tai paremminkin en mitään.

Riittämiin haastetta on jo siinä, että tuntee omat ajatuksensa ja omat motiivinsa. Erityisen tarkkaan on syytä harkita, ennen kuin alkaa väittää jotakin muiden, varsinkin itselle tuntemattomien ihmisten ajattelupoluista.

Mutta mahtaako edes harkinta auttaa, kun väittää jotakin sellaisen tunne-elämästä, jota pidetään ihmistä ylempänä? Tuskin.

Nämä olisi syytä muistaa peruslähtökohtina. Kommentoijalle siis kiitos herätyksestä.

Toinen kommentoija oli käynyt katsomassa Raision teatterin esityksen. Hän ei ollut siitä närkästynyt, vaan piti sitä jopa Raamatun sanomaa kunnioittavana.

Mitähän muita mietteitä Stand up, Jesus! herättää.