Kimmo Lilja kääntää kotipöydän ääressä

Toimittaja Kimmo Lilja kertoo, että pitkät ajat hän ihmetteli, miten jotkut toimittajat ehtivät ja jaksavat kirjoittaa kirjoja.

– Sitten vain päätin kokeilla. Kyllä se onnistuu. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei enää voi harrastaa mitään muuta, hän toteaa.

Leipätyönsä Lilja tekee Turun Sanomien kulttuuritoimituksessa. Lehden palveluksessa hän on ollut vuodesta 1988.

Liljan nykyinen tehtävä on klassisen musiikin koordinointi. Hän valitsee ne konsertit, jotka lehti arvioi ja buukkaa arvioijat. Hän jakaa arvosteltavat klassisen ja jazz-musiikin levyt. Samalla hän kirjoittaa haastatteluita ja tekee ennakkojuttuja sen mitä kerkeää.

Kääntämisharrastus on samankaltaista aivojen käyttöä, kirjallista työtä, mutta kotona.

– En sitä enää harrastuksena pidä, Lilja miettii. Säännöllisesti 4 tuntia päivässä kääntämistä normaalien töiden lisäksi ei todellakaan pelkältä harrastukselta kuulosta.

Muussa elämässä Liljan täytyy tehdä rajauksia, esimerkiksi tv-ohjelmia mies katsoo nauhoituksina.

Lapsista enää yksi asuu kotona Raision Ihalassa. Santeri, 11, soittaa viereisessä huoneessa kitaraansa, kun isä-Kimmo keskittyy kääntämispähkinöihinsä.

– Kun olen katsonut, että Santeri on syönyt ja tehnyt läksynsä, sitten istun koneelle. Aika paljon käännöksistä on syntynyt siten, että hän on siinä lähellä. Suurimmaksi osaksi olen kääntänyt kotona.

Kääntämistahdiksi mies laskee 1,7 kirjaa vuodessa. Parikymmentä kirjaa on nykyinen saldo, joten vuosituhannen vaihteessa hän on aloittanut.

– Pääasiassa käännän kaunokirjallisuutta. Jostain syystä suurin osa dekkari–trilleri-tyyppistä, mutta myös lastenkirjoja.

Viime vuonna Liljan suomennoksina ilmestyi ruotsalaisen Kjell Erikssonin Julmien tähtien alla ja britti Simon Beckettin Multiin kätketyt. Molemmilta Lilja on kääntänyt jo useita kirjoja.

Kummallakin Lilja kertoo olevan erikoispiirteensä, jotka vaativat kääntäjältä ponnisteluita.

Erikssonin ammatti on puutarhuri, mikä kirjoissa näkyy yksityiskohtaisena luonnonkuvauksena vaikkapa maiseman muodoista ja erilaisista luonnonilmiöistä.

– En ole mikään lintu- tai kasvibongari. Minulle riittäisi, että kukka on kukka, Lilja naurahtaa.

Beckett puolestaan kirjoittaa paljon mätänemisestä, koska dekkaripäähenkilö on patologi. Jälleen vieraita asioita Liljalle, ja paljon joutuu sanastoa tutkimaan.

Lastenkirjoissakin voi olla yllättäviä haasteita. Liljan kääntämät kaksi puuhakirjaa ovat olleet samalla tietokirjoja urheilusta ja ritareista.

– Siinä on kova homma kun pitää ritarivermeille suomenkieliset termit löytää.

Vahvan Ruotsin ja englannin taitonsa Lilja on hankkinut tekemällä töitä sekä Ruotsissa että Englannissa. Mies tykkää oppia asioita käytännön kautta.

Viime aikojen innostus on tanskan kieli.

– Suomalaisille tanska on käsittämätöntä mongerrusta ja karmea kieli. Minä ajattelin, että kyllä siitä pitäisi pystyä ottamaan selvä. Olen perustellut tanskalaisten sarjojen katsomista kielten opiskelulla.

Varsinais-Suomen taidetoimikunta on myöntänyt apurahoina ja avustuksina runsaat 300 000 euroa 122 hakijalle.

Kimmo Lilja sai 2 500 euroa kauno- ja tietokirjallisuuden suomentamiseen.

Muihin saajiin kuuluvat Antti Hopia Naantalista, 2 000 euroa sarjakuva-albumien tekemiseen ja Ruma Vauva -kollektiivi Maskusta, 800 euroa novellikokoelman kirjoittamiseen.

Raisiolainen tanssitaiteilija Satu Tuittila sai työskentelyä varten 2 000 euroa. Naantalilainen Jusu Heinonen sai 1 000 euroa baritonisaksofonin hankintaan ja maskulainen Niina Suominen 9 500 euron mediataideapurahan työskentelyä varten.