Puuseppä veistelee nyt sanoja
- Raimo Leino harrasti aikanaan urheilua itsekin, ja parvekkeelta on mukava seurata touhuja Karvetin tekonurmella. La
tuissaan Leino seuraa maailman menoa.
Miten vuolaasti kiitteleekään Päätalo-instituutin raati naantalilaisen Raimo Leinon, 77, kirjaa Puusepä lastui!
”Havukujan ajattelija on tehnyt riemastuttavan hauskan murrekirjan. Raimo Leino osaa vielä rakentaa tarinansa niin, että lopusta löytyy se pieni koukku, joka saattaa kääntää koko ajatuksen nurinpäin.”
Leino itse ei ollut uskoa tätä Möllärimestari 2012 -kilpailun tuomariston arvioita.
– En minä ole mikään kirjailija, kirjoittamisen on dementian torjuntaa. Hienoja sanoja, ei noi kaikki voi olla minusta kirjoitettuja.
Mutta olivat ne.
Kirjailijalle heltisi kunniamaininta taivalkoskelaisen instituutin kisassa, jonka tarkoitus on lisätä omakustanteiden arvostusta ja kannustaa ihmisiä kirjoittamiseen. Palkinnot jaettiin heinäkuun alussa.
– Vahingossa oikeastaan kirjat on kokonaan kirjoitettu, väittää Leino. Kynäily sai alkunsa 1980-luvulla Leinon viljelemistä löysistä ajatuksista, jotka olivat työtovereiden tiedossa Naantalin kaupungilla.
– Oli semmoinen toimikunta, joka piti yllä tiedotuslehteä. Se oli kuiva, Leino muistelee. Leino alkoi mehustaa lehteä jutuillaan. Puuseppämiehen kirjoittajakokemus alkoi siten karttua.
Nimimerkki Havukujan ajattelija syntyi siitä, että Leino asui Havukujalla. 47 vuoden omakotiasuminen siellä päättyi vasta viime keväänä, jolloin Leino muutti kerrostaloon Teräskadulla.
Eläkkeellä Leino on ollut pian 20 vuotta.
– 58-vuotiaana jäin, kun edellinen lama iski. Aika on mennyt ihan mukavasti: pieniä askarteluita, sukulaiset ja tuttavat pyytävät talkoisiin, mies kertoo.
Eläkehalukkuuteen Leinolla vaikutti sekin, että kunnallispolitiikassa mukanaolo oli osoittautunut niin kovaksi puuhaksi, että se iski demarimiehen hermoihin.
– Meinasi mennä liikuntakyky, Leino muistelee. Lääkityksen ansiosta vaivat kuitenkin väistyivät parissa vuodessa.
Työuran jälkeen Leino alkoi panostaa kirjoittamiseen, varsinkin kun joku kysäisi, onko hän juttujaan jonnekin koonnut.
Kirjoja on syntynyt useita. Alkuun julkaisukynnys tuntui korkealta, mutta se madaltui, kun Leino sai keilakaverilta kuulla, että tämäkin on julkaissut.
– Ajattelin, että keilaan häntä paremmin. Jos hän on uskaltanut julkaista, niin sitten minäkin, Leino veistelee.
