Sammakkomiesten sukua

Kun Merina Suoranta, 12, valmistautui 100 metrin perhosuinnin ikäkausimestaruuksien finaaliin Tampereella 9. joulukuuta, karvas pettymys oli vielä tuoreessa muistissa. Hänet oli juuri hylätty 400 metrin vapaauinnissa.

Edessä oli neljä altaanmittaa päästä päähän. Tavoite oli korkealla, vaikkei ihan voitossa, koska kilpasiskotkin hän tiesi koviksi. Mutta heti lyötyään kätensä viimeisen kerran altaan päähän, Merina näki tuloksen: Suomen mestaruus oli tullut ajalla 1:10.07. Eroa seuraavaan oli 11 sadasosaa.

Katsomossa seurannut äiti Kirsi Suorantakin oli niin tohkeissaan, että kameran käyttö unohtui.

– Kyllä minä olin yllättynyt ja onnellinen, Merina kertoo. Voitto motivoi. Mutta ei pelkästään se.

– Kun epäonnistuu, pitää treenata kovempaa, hän sanoo.

Alle 12-vuotiaille ei ikäkausimestaruusfinaaleja järjestetä, mutta lasten mestaruuksia Merinalla oli jo ennestään kaksi. Uimista hän aikoo jatkaa niin pitkään kuin se on kivaa ja paikat pysyvät ehjinä.

Raisiossa ikänsä asunut Merina on aina edustanut Åbo Simklubbia eli Uintiklubi Turkua. Raision Urheilijatkin hänen seuransa aivan hyvin voisi olla, mutta ÅSK:ssa oli tarjolla uintitekniikkakursseja 6-vuotiaille, joten hän aloitti ne siellä. Uiminen oli kuitenkin alkanut jo 3-vuotiaana Ulpukassa. Siellä ohjaajat leikittivät ja opettivat.

ÅSK:hon Merina lopulta jäi. Siellä oli syntynyt hyviä ystävyyssuhteita. Ykkösvalmentajana hänellä on nykyään Vesa Hanski.

Uinti saattaa ratkaista sen yläkoulun, johon Merina ensi syksynä Ihalan 6. luokalta siirtyy. Turun Luostarivuoren koulu on harkinnassa.

Kirsi Suoranta kertoo, että Merina on pienestä pitäen ollut veden kanssa tekemisissä. Perhe harrastaa veneilyä, ja kesäisin merellä ollaan niin paljon kuin mahdollista. Siksi isä-Jouni ja äiti halusivat Merinalle uimataidosta henkivakuutuksen mahdollisimman aikaisin. Tytön nimikin kertoo samoista seikoista.

Tyttö on peräti sammakkomiesten sukua. Jo raskauden aikana siitä vitsailtiin. Isänisä on raivaaja-sukeltaja ja isä entinen uppopalloilija.

Äidin karjalaisten sukujuurten puolelta perinne olisi paremminkin hiihdon puolella, mutta sitä ei Merina harrasta. Eikä äiti-Kirsikään ole teinivuosien jälkeen suksilla ollut.

Tyttären uintiharrastuksen Kirsi Suoranta on havainnut kaikin puolin hyödylliseksi. Kaverisuhteita on syntynyt, ajanhallinnassa Merinasta on tullut mestari, ja tiukoissakin paikoissa hermonhallinta on kehittynyt.

Merina vahvistaa, että näistä väitteistä hän voi olla äidin kanssa samaa mieltä.