Kankeus vaihtui voitontanssiin

Viihde. Psykologinen trilleri päättyi Loimulle 3–2.

Ulkona paukkuu pakkanen jäätäen autot ja talot sekä melkein liikuntahalliin kiirehtivät ihmisetkin. Tuomarin pilli viheltää, kipinöivä MuurLe takoo palloa parkettiin minkä ehtii ja nauttii pelaamisestaan.

Syväjäässä olevat Loimun pelaajat nostavat aloitukset seinille, iskevät palloa verkkoon tai leveäksi. Katsojat huokaavat. Muistissa oli vielä lauantainen häviö Tiikereille, joka oli surkeaa katseltavaa.

Ensimmäisessä erässä kotijoukkue saa vain 16 pistettä, vieraiden juhliessa erävoittoa.

Loimun aikalisillä kireä tunnelma, vaikka valmentaja Tomi Lemminkäinen yrittää rauhoitella pelaajia ja saada joukkueensa soimaan edes jotenkin yhteen. Syväjäätynyt kylmyys huokuu katsomoon asti.

Harva Loimun hyökkäys jää Tiikereiden kenttään. Loimun tehoton hyökkäyspeli saa vastustajan puolustuspelin näyttämään hienolta, vaikka todellisuudessa syy on loimun onnettomassa tahdossa tappaa palloa.

Sama jatkuu toisessa erässä. MuurLen pelaajat tanssivat ja ilakoivat voitetuista palloista, Loimun pelaajat kiristelevät hampaitaan ja katselevat avuttomina toisiaan. Toisessa erässä Loimu kerää sentään 4 pistettä enemmän kuin ensimmäisessä, nekin Sami Koivusen tehokkaalla syöttövuorolla. Erä taas vastustajalle.

Pitkällä erätauolla Lemminkäinen puhuttelee pelaajansa.

– Lemminkäinen huusi meille vihaisena, että katsokaa nyt, miten surkeita olemme. Yleisökin nauraa meille, passari Jani Sippola kertoo.

Samaa mieltä on Loimun valmennuskaksikon apuna henkisenä valmentajana hääräävä Mika Kuusisto. Hän istahtaa katsomoon eturiviin ja parahtaa:

– Kyllä on kankeita äijiä.

Kuusisto tietää, että näin ei pitäisi olla. Joukkue on jumpannut joukkueen sisäisiä ongelmia jo monesti, mutta aina törmännyt samaan kohtaan.

– Tiedostamme kyllä ongelmat. Mutta niiden työstäminen ja ongelmien muuttaminen voimavaraksi peleihin on vielä näköjään kesken, Kuusisto hymähtää.

Kolmanteen erään Lemminkäinen on tehnyt taikatempun, jota yleisökin on odottanut jo muutaman pelin ajan. Huonosti palloja kuolemaan saanut hakkuri Duncan Budinger vaihtoon, Raision oma luottohakkuri Ossi Rumpunen tilalle ja nuori, kylmäpäinen Tuomas Koppanen yleispelaajaksi nostamaan aloitukset.

Erä alkaa tasaisella taistelulla ja näyttää, että peli on ohi kohtapuolin. Yleisö valmistuu melkein jo hyppäämään kotimatkalle, eräskin yleisöstä kehaisee, että eipähän ehtinyt edes auto jäähtyä.

Sitten tapahtuu jotain.

Olli Aakula tulee etukentälle. Torjuu MuurLen laitahyökkäyksen yksinään kakkospaikalla. Sytyttää yleisön ja Loimun taistelemaan otteluvoitosta.

Rumpunen alkaa takoa hakkurina vimmatusti palloa MuurLen kenttään. Loimu herää syväjäästä, tilalle tulevat rentous ja iloisuus, jota Kuusisto on peräänkuuluttanut.

– Lentopallo on itseluottamuslaji. Siinä itseluottamus ja onnistumiset tarttuvat herkemmin kuin muissa lajeissa.

Koppanen pelaa elämänsä pelin. Kylmäpäisesti hän täyttää suuret saappaat niin hyökkäyksessä kuin nostoissakin.

– Koppasessa näen paljon potentiaalia. Henkisesti vahvanoloinen kaveri, joka kestää paineita ja on käsittänyt oleellisen asian joukkueurheilussa, suitsuttaa Kuusisto nuorta pelaajaa.

Oleellisella Kuusisto tarkoittaa sitä, että joukkueurheilussa pitää sydämen ja ajatuksen pelata koko ajan joukkueen parhaaksi.

Loimu tarjoilee yleisölle viihdettä koko rahan edestä. Näyttää, miten kankeista innottomista pelaajista sulaa onnistumisten lisääntyessä toisiaan tukeva ja kannustava, voittoon uskova joukkue.

Yleisö tukee kotijoukkuetta ensin kolmannen erän voittoon. Sitten neljännen erän voittamiseen ja riemu repeää viimein, kun viideskin erä on taskussa.

Loimun pelaajat ja valmentajat nauttivat voitosta riemukkaasti tanssien kentällä. Kaksi tarpeellista pistettä vaikeuksien kautta auttaa sarjassa kummasti kohti kevään tavoitetta ja kotietua mitalipeleissä.

Loimaan Hurrikaanin valmentaja Ville Kakko on saanut myrskyvaroituksen raisiolaisjoukkueelta lauantaista kohtaamista silmälläpitäen.