Hauskaa arkiliikuntaa

Merimaskulainen Martti Lehtimaa, 71, on yksi Naantalin muistamista arvokisamitalisteista.

Lehtimaa liikkuu ilokseen, on aina liikkunut. Menestystäkin veteraaniurheilijalle on tullut, viime vuonna esimerkiksi Pohjoismaiden ja Suomen mestaruudet 300 metrin aitajuoksussa.

Näistä saavutuksista Naantalin kaupunki muisti Lehtimaata kaupungintalolla viime keskiviikkona. Runsaat kolmekymmentä muutakin arvokisamitaleita viime vuonna voittanutta naantalilaista sai saavutuksestaan muistoksi kynttilänjalan.

Tämän perinteen Naantali aloitti syksyllä, jolloin palkittiin vuoden 2010 mitalisteja.

Lehtimaalle urheilu on lähinnä hauskanpitoa ja kunnon ylläpitämistä, vaikka onnistumisia on toki mukava muistella.

– Meillä on edelleen 26 vuoden takaa 45-vuotiaiden 4x100 metrin viestijuoksun seuraennätys, hän mainitsee. Varsinais-Suomen veteraaniurheilijoiden joukkue kiisi sen aikaan 47,69 SM-kisoissa Turussa.

Samaa seuraa Lehtinen edustaa yhä, ja huhtikuussa hän on menossa MM-hallikilpailuihin Jyväskylään. Hän osallistuu vain kolmiloikkaan.

– Urheilu ei ole elämänkysymys, hän toteaa. Useampaan lajiin hän ei ennätä osallistua, koska Chorus Gratiae -kuorolla on pääsiäiseksi sovittuna esiintymistä. Lehtinen kuuluu lisäksi Kainot pojat -kuoroon.

– Olen kuorossa huomannut, että monesti tämänikäisillä miehillä on joitain kremppoja. Mutta ne jotka liikkuvat, ovat terveempiä.

Vakavat sairaudet ovat sitten asia erikseen. Lehtimaan Marja-Leena-vaimo kuoli tammikuussa 2007. Sen jälkeen mies keskittyi kiertelemään metsiä ja kisat jäivät.

– Mutta kesällä olin taas mukana, mies kertoo. Lehtimaan ajatus on liikkua niin kauan kuin pystyy. Naantalissa asuvan poikansa Esa Lehtimaan kanssa isä kilpailee suunnistuksessa, ja tytär Anne Honkanen on aktiivinen suunnistusseuralainen Teuvan Rivakassa. Sinne tie vie Fin-5-suunnistusviikolle heinäkuussa.

Suunnistamalla ja hiihtämällä Lehtimaa treenaa paljon. Lisäksi hän käy Kupittaan urheiluhallilla.

Lehtimaa asuu omakotitaloa puolentoista hehtaarin metsäisellä tontilla Merimaskun Sannaisissa. Pihapiirissä hän hikoilee lumitöissä ja polttopuutöissä.

Lähistöllä merellä hiihdellessään hän joitain vuosia sitten ihmetteli silmiinsä osuneita pikku-ukkoja.

– Ne lähtivät lentoon, hän kertoo hämmästyneensä. Lähistöllä oli kalastaja, joka kertoi, että kyllä, merikotkia ne ovat. Kalastaja jätti niille roskakalojaan ja totesi ettei niille jäätynyt kala kelpaa.

Lehtimaa tykkää nykyäänkin hiihdellä ihailemaan merikotkia Yllänpään ja Hunkerin saarten tienoille.

– Kyllä ne sen verran arkoja ovat, että kiikarilla joutuu katsomaan, Martti Lehtimaa toteaa.