Paperilehteä voi plarata ja sen pitää ottaa kantaa

– Suomalaisen median ja lehtien mukavuusalue on se, että ne eivät uskalla ottaa kantaa, olla jotakin mieltä, jyräyttää luovan ajattelun guruksi tituleerattu Åbo Akademin liiketalouden professori Alf Rehn.

Rehn kiertää ympäri maailmaa puhumassa luovasta ajattelusta, mukavuusalueelta poistumisesta ja sopimattomuuden sallimisesta. Rehnin kirja Vaaralliset ajatukset on hittikamaa pohjoismaissa. Kaksi vuotta sitten Rehn nousi maailman luovimpien ajattelijoiden listalle, sijoitus oli silloin 13.

Rehnin mielestä suomalaista lehdistöä leimaa tylsyys, tavanomaisuus ja muilta kopioiminen. Median murroksessa, internetin paineessa, varsinkin paperilehtien kuolemasta toitotetaan aivan liikaa.

– Kautta aikainhan on väitetty, että kaikki uusi tappaa lehdet. Eihän se näin ole. Ihmiset tekevät toki uusia keksintöjä, mutta vanhat pysyvät rinnalla.

Paikallislehtien vahvuutena Rehn näkee juuri kaikki juorut, jotka koskettavat paikkakuntaa. Ehkä jopa hävettävistäkin asioista kertomisen, jotta ihmiset pääsevät kurkistelemaan naapurien tekemisiä.

– Pidän valtavasti Ahvenanmaan paikallislehdistä, sillä niissä kerrotaan jopa se, jos joku törttöilee kännissä kadulla, Rehn nauraa.

Rehn haastaisi toimittajat miettimään juttuja tehdessään, että ei se haittaa, vaikka joku lukija suuttuu. Toimittajan pitäisi uskaltaa kirjoittaa paikallisista asioista myös niin, että kollegat ärähtäisivät.

– Lehtien pitäisi uskaltaa erikoistua. Olla vaikka selvästi luksus-lehtiä. Ei aina tarvitse olla kaikkea kaikille.

Paikallislehdistä, miksei jopa kaikista lehdistä, Rehn haluaisi lukea pitkiä, tarinallisia kertomuksia. Sellaisia, joissa on kaivettu kaikki mahdollinen tieto ja kirjoitettu se toimittajan mielipitein ryyditettynä.

– Dataa voi kopioida kuka tahansa. Tiedoksi se jalostuu vasta, kun toimittaja antaa siihen oman näkökulmansa, Rehn penää enemmän uskallusta ja terävyyttä lehtien artikkeleihin.

Paperilehtien kuolemaan Rehn ei usko. Se on hänen mielestään ihan yhtä hyvä formaatti tai käyttöliittymä kuin iPad tai mikä muu sähköinen versio.

– Tämä kaksin käsin selattava käyttöliittymä keksittiin jo ajat sitten. Tämä on täydellinen, tällä voi selata sivuja miten haluaa, Rehn havainnollistaa miten paperilehden selaaminen on kivaa.

Hän tosin ihmettelee, mikseivät lehtiyhtiöt tee enemmän kokeiluja erilaisten formaattien löytämiseksi.

– Miksi lehden pitää olla iso? Se toimii ehkä kahvipöydässä, mutta ei bussipysäkillä. Miksei kukaan tee vaikka cd-levyn kokoista lehteä, jonka voi sujauttaa taskuun, Rehn pohtii.

Toisaalta, pienen ajatustauon jälkeen mies toteaa, että kukaan ei tiedä, miten kauan lehtien paperi on ”paperia”.

– Se voi olla 80 vuoden päästä vaikka jotain digitaalista ”paperia”, johon ladataan tietoa. Mutta näyttää ja tuntuu paperilta. Tai joltain... En oikeastaan tiedä miltä, Rehn ennustaa.

Rehn uskoo, että tällä hetkellä media elää murrosta, jossa sen pitää löytää uudet keinot ja muodot ilmaista itseään. Ihmiset, lukijat, opettelevat uusia muotoja saada uutisia ja tietoa maailmasta.

– Millaisia työkaluja nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan, se on juuri tällä hetkellä hämärän peitossa. Ehkä mennään taas siihen, että pitää osata tehdä taas työkalut itse, Rehn filosofoi ohjelmistojen ohjelmoinnin ja tarpeellisen tietotaidon puolesta tietotekniikan osaamisessa.

Lukutaidon kehittyminen viimeisen sadan vuoden aikana on ollut Rehnin mielestä median juhlaa.

Nyt osataan lukea, mutta lukemisen muoto muuttuu.

– Uskon monimuotoisuuteen. Pitää uskaltaa olla rohkeasti erilainen. Unohtaa vanhat opitut kaavat ja ei missään nimessä kopioida muilta.