Varjoparlamentti vakavana

Yksi joukosta kuoli. Kokoontumispaikka sulki ovensa. Mitä tekee varjoparlamentti, naantalilaisten seniorimiesten rento keskusteluryhmä?

Aschanin kahvilassa aamuisin kokoontuvilla senioreilla oli aihetta vakavuuteen eräänä aamuna tammikuun lopulla. Miesjoukon ikäpresidentti Aulis Laaksonen, 85, oli haudattu edellisenä päivänä.

– Hän oli vakaumukselleen uskollinen mies, sanoo Kai Simelius ja saa muiden hyväksynnän.

– Aulis oli 2 kuukautta minua vanhempi, toteaa Toivo Järvinen. Ilkka Veso ennakoi, että vuoron perään on sama matka edessä.

Veson suhtautuminen on raakaa realismia: Lähtö tästä maailmasta ei 70 vuotta täyttäneillä ole jättiyllätys.

Mutta aina riipaisee, kun ystävä poistuu.

Arkiaamuisin kokoontuva kööri menetti pitkäaikaisen tapaamispaikkansa, kun Aschanin kahvila Tullikadulla suljettiin lopullisesti 28.1.

Parlamentti on myös ennen vaihtanut paikkaa, mutta silti miehiä harmittaa. Aschan oli keskellä kaupunkia ja kävelymatkan päässä kodeista. Nurkkapöytä on ollut avara, ja nuorempien seniorien lähipöydästä on joukko aika ajoin täydentynyt.

– Kuka ottaa vastaan tämän porukan, joka tulee joka aamu? miettii Riku Toivonen.

– Vanhainkodin kahvio? En kyllä tiedä, onko siellä sellaista, ehdottaa Raimo Likitalo.

Ei, vanhainkodissa ei ole kahviota. Entä kaupungintalon kabinetti?

Mutta sinne porukka ei halua. Kaupungintalon herroja joukossa ei erityisemmin ihailla, eikä kabinetteihin haluta.

Paikka on haussa,mutta varmaa on, että sellainen keksitään. 25 vuotta jatkuneet kokoontumiset eivät yhden kahvilan sulkemiseen tyssää.

– Tärkeä tämä on jokaiselle jäsenelle. Saa kinata ja olla samaa mieltä. Tämä pitää meidät hengissä, miehet vakuuttavat.

Riku Toivonen tuskastuu möykkään:

– Kaikki puhuvat samaan aikaan. Kyllä on niin vaikea kuulolaitteen kanssa kuunnella.

Siinä on syy, miksi likeiseen Aurinkoisen kahvilaan ei haluta siirtyä. Sen yhteydessä on kirjaston lehtisali, ja lukijat häiriintyisivät. Varjoparlamentti on jo kerran itse häätänyt itsensä sieltä.

Aurinkoisessa parlamentti silti on viime päivinä kokoontunut, tosin vajaalukuisena.

Riku Toivonen kuvaa, miten uuden paikan etsintä on monien tiedossa.

– Nyt harhaillaan. Toiset hymyilee pirullisesti, kun haetaan kotipaikkaa. Jopa nyt Loimun pelissä jätkät kyseli, että oletteko orpoja, oletteko paikan jo löytäneet.

Varjoparlamentti käsittele surut samoin maailman asiat. Presidentistä ei joukko erimielisyyttä saa aikaan.

– Ei ole yhtään sivaria joukossa, asevelvollisuus kaikilla suoritettu, kertoo Toivonen, ja joukko myötää. Sauli Niinistöä näyttävät kannattavan. Pekka Haavistoa olisi vaikea hyväksyä presidentiksi siksi, että tämän puoliso ei olisi Kultarannassa emäntä.

– Sauli. Työkansan mies. Olen seurannut miestä. Päivät teki asianajajan töitä, öisin hovioikeuden esittelyt, julistaa Ilkka Veso, hovioikeudenneuvos.

Ei liene ihme, että Niinistö sai Kanta-Naantalissa jo presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella liki 60 prosenttia äänistä.

Sitten Naantali järjestykseen. Maskulle kyllä, Turulle ei.

– Varsinaisia säästöjä ei kuntaliitoksista ole tullut, aloittaa Juho Kuustonen.

– Kuntaliitoilla on pelannut hyvin ilman kuntien yhdistämisiä, sanoo Ilkka Veso.

Merimaskun, Rymättylän ja Velkuan liitos Naantaliin kiitetään hyvin hoidetuksi.

– Masku olisi pitänyt saada tähän vielä, sieltä on Naantali erotettukin aikanaan, esittää Riku Toivonen.

Samaan kuntaan Turun kanssa ei porukasta halua kukaan.

Mutta kuinka nyt näin? Miehet näyttävät olevan kovin samaa mieltä kaikesta.

– Ei ole erimielisyyttä. Ketä enempi on äänessä, se voittaa, kuittaa Toivonen.

Ei erimielisyyttä kuulu linja-autoaseman tienoon kehittämisestäkään: Linja-autoaseman puisto pitää säilyttää.

Pääasia on, että ”se rotanpesä” eli hotelli Unikeko puretaan. Vippaskonsteja epäillään käytettävän, jotta rakennuskorkeutta Unikeon kortteliin vielä saadaan lisää.

– Humalistonkin kaavassa lukee 5 kerrosta, mutta kyllä 7 on, muistuttaa Juho Kuustonen. Kukapa muu!

Kuolema haki joukosta yhden miehen. Sekö saa avomieliseksi?

Kai Simelius haluaa tunnustaa, että hän oli Rannikkoseutuun vuosia sitten kirjoittanut nimimerkki Piippu, ”poliittinen kommentaattori”.

– Oli hyvät kirjoitukset, muistelee Juho Kuustonen.

– Se oli hiukan pahempi kuin tuo Kuustonen. Pääasia on, että vanhemmalle kansalle selviää, kuka se Piippu oli, sanoo Toivonen.