Lestadiolaistaustainen Mari Leppänen antoi näytesaarnan Raisiossa

Kasvaminen papiksi ei ole teologian opiskelijalle helppoa. Raisiossa keskiviikkona näytesaarnan pitänyt teologian maisteri Mari Leppänen vihitään papiksi maaliskuussa. Hänen juurensa ovat vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä, jossa naispappeihin suhtaudutaan kriittisesti.

Leppäsen saarnan arvosteli pappisasessori, Raision kirkkoherra Pertti Ruotsalo. Palautekeskustelun päätyttyä hän kertoi yllättyneensä, kuinka paljon huomiota tiedotusvälineet ovat kiinnittäneet pappisvihkimykseen valmistautuvaan Leppäseen.

Nuori nainen toivoo, että hänen itsensä sijaan keskusteltaisiin asiasta eli vanhoillislestadiolaisuuden suhtautumisesta naispappeuteen.

Ruotsalo miettii, ettei se välttämättä ole mahdollista. Pelkän asiakysymyksen kohdalla vanhoillislestadiolaisten olisi helppo todeta, ettei naispappeudesta ole tarvetta keskustella.

– Nyt liikkeessä oli pakko ruveta toimiin, kun joku teki jotakin, sanoo Ruotsalo.

Vanhoillislestadiolaisuus elää murroksessa. Liikkeen tulevien linjausten sisältöä on vaikea ennustaa.

Ruotsalo muistaa, kuinka 1960- ja 1970-luvuilla Rauhanyhdistyksestä erotettiin pappeja. Nytkin olisi helppo todeta, että tuoreen naispastorin pitää lähteä. Se säilyttäisi yhteisön sisäisen rauhan.

Toisinkin voi käydä. Vanhoillislestadiolaisuus on paljon moninaisempaa kuin yleensä ajatellaan. Leppänen on saanut runsaasti myös tukea ja rohkaisua tulevalle uralleen monilta vanhoillislestadiolaisilta.

Miksi naispappeus on joillekin vanhoillislestadiolaisille niin vaikea asia? Ruotsalon teorian mukaan taustalla on uskon kannalta keskeisen turvallisuuden tunteen järkkyminen.

– Turvallisuuteni kannalta on tärkeää, että suhteeni Jumalaan on kunnossa. Jos joku esittää poikkeavan näkemyksen, niin se uhkaa käsitystäni ja turvallisuuden tunnettani. Sen vuoksi pitää sanoa, että tuo asia on väärin, selventää Ruotsalo.

Kyse on siis turvallisuuden pönkittämisestä. Rajoja heilutetaan vastaavalla mekanismilla muissakin herätysliikkeissä ja ylipäätään kirkkojen elämässä.

Samasta syystä herätysliikkeissä halutaan kuulla tuttuja äänenpainoja. Muun muassa vainajan siunaustilaisuuteen tahdotaan pappi, joka on perillä liikkeestä.

Ruotsalo muistaa uransa alkuajoilta tilanteen, kun häntä pyydettiin hautajaisiin. Porin Rauhanyhdistyksessä asiaa hoitanut henkilö toivoi, että siunaustilaisuuteen saataisiin uskovainen pappi. Seurakunnasta vastattiin tiedustelijalle että ei, meiltä tulee Ruotsalo.

Leppästä Ruotsalon tarina naurattaa.

– Joko sä olet uskomassa, tiedustelee hän.

– Toivottavasti Herramme silmissä, virnistää kirkkoherra.