Näyttelijän pitää löytää tunteet

– Näyttelijä pelaa tunteidensa kanssa ja laittaa koko ajan itsensä häpeälle alttiiksi työskennellessään, toteaa näyttelijä Eero Milonoff Vaisaaren koululaisille.

Milonoff ja Pussikaljaelokuvan ohjaaja Ville Jankeri puhuivat näyttelemisestä ja kirjan ohjaamisesta valkokankaalle Ylemmän asteen yhteys -hankkeessa.

Hanke on jatkoa viime kevään räppi-hankkeelle, jossa oppilaat saivat luentoja musiikin tekemisestä.

Martinsaliin kokoontuneet oppilaat kuuntelivat hipi hiljaa, kun Milonoff selvitti näyttelijäntyön arkea.

– Se on kaukana rahasta ja glamourista, jota media viestittää. Kyllä sillä elää, mutta ei sillä rikastu, Milonoff vastaa erään oppilaan kysymykseen, saako näyttelemisestä paljon palkkaa.

Muutenkin Milonoff raottaa näyttelijän raadollista arkea.

– Näyttelijöiden ja ohjaajan välillä pitää syntyä luottamus. Siinä on herkimmillään ja ihan auki, kun etsii niitä tunteita, joista syntyy uskottava näyttelijän suoritus.

Sekä Jankeri että Milonoff olivat tyytyväisiä siihen, että Pussikaljaelokuvassa oli mahdollisuus harjoitella normaalia elokuvaroolia enemmän.

– Elokuva oli minun ensimmäinen ohjaamani pitkä elokuva. Valmistuin leffakoulusta vuonna 2004 ja 2005 aloin miettiä, mitä produktiota haluan alkaa tehdä, Jankeri kertoi.

Leffakoululla Jankeri tarkoittaa englantilaista National film and television school:ia, josta hän valmistui 2-vuotiselta ohjauksen maisteri -linjalta.

Ohjaajan työ on Jankerin mukaan pitkän linjan projekteihin uskomista. Pussikaljaelokuva vei 6 vuotta, ennen kuin se oli ideasta valkokankaalla.

– Kun projekti polki paikoillaan, eikä varmasta rahoituksesta ollut tietoa, usko omaan tekemiseen oli tiukoilla. Äitikin jo ehti soittaa ja sanoa, että lopeta jo se unelmointi. Onneksi en lopettanut, ja tulos on nyt nähtävissä elokuvateattereissa.

Pussikaljaelokuvasta Jankeri näytti oppilaille muutaman kohtauksen esimerkiksi. Ensin Milonoff luki kirjasta muutaman sivun kohtauksen, jonka sitten oppilaat näkivät valkokankaalta.

– Mikko Rimmisen kirjassa oli paljon briljantteja kuvauksia, jotka oli pakko jättää leffasta pois. Muuten olisi tullut 200-tuntinen elokuva, Jankeri selitti.

Oppilaat halusivat myös tietää, miltä tuntuu katsoa itseään valkokankaalta.

– Ekoilla kerroilla katsoin ihan liian kriittisesti kohtauksia, mutta nyt olen jo oppinut näkemään kokonaisuuden paremmin, Milonoff vastasi.

Hän kertoi myös, miten monialainen näyttelijän ammatti on.

– Hurriganes-elokuvaa varten opettelin rumpujen soittoa tiiviisti 8 kuukautta. Tyttö sinä olet tähti -elokuvaan opettelin räppäämään. Ja kerran näyttelin ruotsalaisessa elokuvassa, vaikka en ollut aiemmin näytellyt ruotsiksi koskaan.