Sirke Peltokorpi palkittiin työstä kuurojen hyväksi
- Sirke Vähäkorpi (oikealla) on opetellut viittomakieltä sen verran, että tavalliset keskustelut onnistuvat Raision seudun viittomakielisten puheenjohtajan Helena Tanskasen kanssa.
Kuulovammaisen arjessa on pulmia, joita kuuleva ei tule ajatelleeksi. Ajatellaan vaikka taksin tilaamista.
Puhelimeen puhuminen ei onnistu monilta kuulovammaisilta, eikä toisessa päässä oteta vastaan tekstiviestitilausta, ei ainakaan Turun seudulla. Jos taksin haluaa tilata, pitäisi siis vinkata kuulevalle, että tämä tilaisi taksin, mutta vaivalloista se on.
– Tai sitten pitää heiluttaa kadulla vapaalle taksille, miettii Raision seudun viittomakielisten puheenjohtaja Helena Tanskanen.
Hätäkeskukseen soittaminenkin on ongelma. Tanskanen kertoo, että hiljattain eräs kuulovammainen menehtyi sydänkohtaukseen, sillä hän ei voinut olla yhteydessä tekstiviestillä hätäkeskukseen.
Valtiovalta lupaa tekstiviestiyhteyttä hätäkeskukseen vasta vuonna 2015.
Paikallisesti yksi pulmapaikka oli terveyskeskusajan varaaminen Raision terveyskeskuksesta. Asia saatiin kuitenkin hoitoon, mistä yksi kiitos kuuluu raisiolaiselle Sirke Peltokorvelle. Hän puuhasi asiasta kuntalaisaloitteen, joka lopulta johti tekstiviesti- ja sähköpostiajanvarauksen käyttöönottoon Raisiossa.
Raision seudun viittomakieliset palkitsivat Peltokorven ensimmäisellä viittomakielisten kummiystävä-kunniakirjalla viime perjantaina.
Peltokorpi tutustui kuulovammaisiin ollessaan töissä autokorjaamossa. Pomo oli kuulovammainen, mutta asiat hoituivat.
– Siellä keksimme oman slanginkin, Peltokorpi kertoo.
Hän kävi viittomakielen alkeiskurssin ja innostui käymään jatkokursseilla. Viittomia hän osaa sen verran, että selviää tavallisesta keskustelusta. Se on tosin hankalaa, jos kuulovammaisella keskustelukumppanilla kädet käyvät vauhdikkaasti ja ”käsiala” on pientä.
– Moni kuulovammainen on tosi taitava lukemaan huulilta. He ovat erittäin avuliaita siinä, että heitä ymmärretään.
Peltokorpi sanoo, että oma tuttavapiiri laajentunut sen jälkeen kun hän tutustui kuulovammaisten elämään.
Helena Tanskanen kertoo, että kuulovammaiset ovat hyvin erilaisia. Osalla suomenkieli on hyvin vahva, mutta ei kaikilla. Paikalliset kuulovammaiset tapaavat toisiaan joka toinen viikko Raision Tornilassa. Siellä keskustellaan ajankohtaisista asioista.
Tanskanen on nyt huolissaan seniori-ikäisistä kuulovammaisista, joita on Turun seudulla muutama sata. Miten heidän tarpeensa huomioidaan.
– Seniorien määrä kasvaa, mutta miten yhteiskunta on huomioinut heidät. Oikein mitään ei ole tarjolla.
Tanskanen on pohtinut, että ranteeseen kiinnitettävä hätäpainike olisi hyvä apuväline. Nyt kotonaan kaatunut voi joutua odottamaan useita tunteja, ennen kuin apu tulee paikalle.
Toinen huoli on nuorten kuulovammaisten heikosta työllistymisestä. Hän miettii, miten kuulevat saisivat rohkeutta tutustua siihen, miten viittomakielisten kanssa toimitaan.


