Moni osaa vanhastaan

6A-luokka kuuntelee keskittyneesti Rymättylän VPK:n nuoriso-osaston vetäjää, sammutusmies Markus Luotosta. Tämä kertoo, miten sammuttimen tehoaine suunnataan palokohteeseen.

– Kahden–kolmen metrin päästä terävällä, nopealla, vispaavalla liikkeellä, että saadaan leviämään koko palon alueelle. Tyhjennetään sammutin ja sitten poistutaan. Silti vielä soitetaan palokunnalle, Luotonen opastaa. Soitto siksi, että palo on saattanut jo levitä talon rakenteisiin.

Luotonen kaksine VPK-tovereineen oli saapunut koululle, koska siellä oli keskiviikkona ensiapu- ja turvallisuuspäivä.

VPK-laisten rasti oli yksi viidestä. Muilla Suomen Punaisen Ristin SPR:n kouluttajat opettivat sitomaan nyrjähtäneen nilkan, ranteeseen tulleen vakavan haavan ja antamaan tekohengitystä.

Viidennellä SPR näytti videon, jossa se kertoi kansainvälisestä toiminnastaan.

Luokanopettaja Merja Ruskeeniemi on koulun turvallisuusvastaava. Hän kertoo, että kaikki oppilaat käyvät rastit läpi, aamulla pienemmät, sitten isommat.

Aiemmin koululla ei vastaavaa päivää ole ollut. Tosin poistumisharjoituksia on vuosittain.

Palomiehet näyttävät havainnollisen videon siitä, miten huoneessa pieni palonalku viiden minuutin aikana yltyy hurjaksi pätsiksi.

– Täällä maaseudulla kun ollaan, meillä on viiden minuutin lähtöaika. Hyvässä lykyssä menee 6 minuuttia, ennen kuin paloauto on edes liikkeellä, varoittelee sammutusmies Luotonen. Siksi hän erityisesti tähdentää palon havaitsijan omaa rivakkaa alkusammutusta.

Mutta ainakin 6A-luokalle opeissa on paljon vanhastaan kuultua.

– Tuttua oli, miten nopeasti palo levisi huoneessa. Samoin se, miten kattila sammutetaan sammutuspeitteellä, kertoo Julius Jaanto.

Ilari Terä säestää.

– Iskä on opettanut, ja partiossa olen oppinut, hän toteaa.

Luotonen ei oppineisuutta kovin ihmettele, sillä VPK oli antanut saman videon koululle viime vuonna. Koulussa sitä on siis katsottu.

SPR:n Rymättylän osaston sihteeri Irma Ahde kertoo, että koulu on jo kauan sitten esittänyt toiveita ensiapu- ja turvallisuuspäivästä. Hän löysi toiveen vanhoista SPR:n pöytäkirjoista. Toimeksi vain.

Ahde opasti oppilaita nilkansidontarastilla yhdessä SPR:n Varsinais-Suomen piirin ensiapuopettaja Kati Lehtosen kanssa.

– Pienet olivat hyvin keskittyneitä. Muutamat ovat saaneet oppia partiossa, Ahde oli aamupäivällä havainnut. Isommat olivat rastilla villimpiä, mutta osasivat keskittyä harjoitteluunkin.

Neljäsluokkalainen Joni Lampinen sitoi Samuli Mäkisen vasenta nilkkaa.

– En ole ennen tehnyt, Joni toteaa.

– Joni oli hyvin mukana, halusi oppia. Vähän pitää vielä harjoitella, että side tulee kireäksi, arvioi Ahde.

Samulilla oli joskus ollut murtuman takia lasta kädessä. Siksi asia oli jollain tavalla tuttua.

Haavan sitomisrastilla SPR:n Turun osaston ensiapuryhmän johtaja Jyri Joki havaitsi, että yli puolelle oppilaista haavansidonta oli tuttua.

Se tärkeä seikka, ettei haavaa pidä huuhdella, taasen ei ollut kaikille tuttua.

– Kaikki hyytymistekijät tulevat haavasta 30 ensimmäisen sekunnin aikana. Aivot käskevät näin, Joki selittää.

Iida Mäkinen ja Tia-Mari Haapaniemi 5A:lta olivat harjoitelleet murtumien lastoittamista partiossa. He kertovat, että kaikki luokan tytöt kuuluvat Rymättylän Märssyvahtien merilippukuntaan, pojat eivät.

– Mutta tämä on outua, Iida sanoo haavan sitomisesta.

– Just tällaista ei ole tehty, vahvistaa Tia-Mari.