Kritiikki: Teatteria lapsenmielisille

Maskun teatteri. Koko kaupungin Vinski.

Ohjaaja Kirsti Bogel on tehnyt kiitettävän työn Maskun teatterissa liimatessaan yhtäältä kokemattomat ja toisaalta kokeneet harrastajanäyttelijänsä yhtenäiseksi ryhmäksi Koko kaupungin Vinskissä.

Näin hän sallii nuorempien astua näyttelemisen maailmaan ilman turhan korkeita kynnyksiä.

Esimerkistä käy lapsijoukko, joka jo ennen esityksen alkua pariin otteeseen marssii näyttämön poikki ilmoittaen yhteen ääneen montako minuuttia alkuun vielä on. Isommat roolit odottavat heitä myöhemmin, mutta kylän kakaroina heidän vilistämisensä täyttää toki laajaa näyttämöä Vinskissäkin.

Lastenteatterista on ilman muuta kyse, ei pelkästään kirjailija Simo Puupposen alias Aapelin 1950-luvun alkuperäisteksteistä päätellen: Vinski seikkailee pikkukaupungissa, josta röyhkeä varas, pölhöt, hienostelevat rouvat ja apteekkari (kukaties Vinskin oma mielikuvitushahmo) näkymättömyyspulvereineen sekä puhuva harakka luovat lapsenmielisille kiinnostavan maailman.

Maskussa lastenteatterimaisuutta korostavat iloisen värikäs lavastus, vauhdikas, vaihteleva musiikki ja naivistiset sirkusesitykset.

Yksi asia on harkittu huonosti. Pyssyhullu pormestari Pumpman osoittelee kiväärillään mihin sattuu.

Vaikka piippuun ei paukkupanosten sijaan olisi vedetty yhtään mitään, vanha ja ehdottoman hyvä sääntö pätee: Älä koskaan, vahingossakaan, osoita aseella toista ihmistä! Katsomossakin tekee mieli väistellä piipun silmän nopeita katseita.

Virhe on helppo korjata kesken esityssarjankin.

Aikuisikään ehtineiden katsojien pitää suhtautua esityksen tiettyihin epätasaisuuksiin lämpöisellä hyväntahtoisuudella.

Sen jälkeen voi keskittyä nauttimaan parhaista puolista, joista kivoimpiin kuuluvat Vinskin ja harakka Vinsentin keskinäiset nokittelut, herra Haljuliinin ilmeikkyys ja pormestari Pumpmanin tärkeilyyn sekoittuva reipas holtittomuus.

Ensi-ilta alkoi kramppikuumeillen, mutta oli ilo havaita, että kuume hälveni. Varsinkin kun Julia Ala-Kokon mutkaton harakkahahmo Vinsentti – Uups, sitähän ei saa harakaksi kutsua! – lennähtää näyttämölle, jolloin Oona Oikarisen Vinskikin saa uutta puhtia.

Hupaisa on myös Eetu Mendolinin hassuttelu töhryhuulipunaisena neiti Krumeliinina. Hän selvästikin nauttii leikittelystään.

Ihailtavan realistinen ja tasapainottava hahmo on Tiina Peltola Vinskin äitinä, eritoten kun sama näyttelijä vetää opettajan roolin tirskuvana tomppelina, mutta olihan tämä toki sairastunut ”pihkatautiin”.

Eikä pidä unohtaa koko esiintyjäjoukon yhteisiä tansseja, jotka samalla mainiosti vapauttavat ryhmää unohtamaan itsetarkkailunsa, mikä on aitouden edellytys.

Ohjaus Kirsti Bogel, dramatisointi Helena Ryti, musiikki Sinikka Lehtinen, lavastus Ari Lehtinen, Kirsti Bogel + ryhmä. Rooleissa mm. Oona Oikarinen (Vinski), Julia Ala-Kokko (Vinsentti), Tiina Peltola (opettaja ja Vinskin äiti), Ari Lehtinen (Herra Haljuliini), Marjaana Tuominen (pormestari Pumpman). Ensi-ilta 11.6. Esityksiä aina kello 19: kesäkuun 22., 23., 29. ja 30. päivä. Heinäkuun 1. (LM), 6., 7. ja 9.