Hävittäjästä lomalennoille

Lentäjä. Naantalilaislentäjä Leo Ryynänen oppi lentäjäksi Ilmavoimissa. Finnairille hän siirtyi hieman päälle 30-vuotiaana, kun Ilmavoimien mittapuussa "ikääntyvää" lentäjää alkoi uhata kirjoituspöydän taakse joutuminen.

Finnairille siirtyminen alkoi houkuttaa tosissaan, kun Leo Ryynänen tajusi, ettei häntä enää kouluteta Hornetin puikkoihin.

– Työkalu olisi pian lähtenyt alta, sillä Drakenien lentoaika alkoi olla täynnä. Olen aina lentänyt. Esikuntatehtävissä en ole ollut koskaan, mutta jos olisin ilmavoimiin jäänyt, niin olisin sinne joutunut, Ryynänen kertoo.

Nyt 43-vuotias lentäjä myöntää, että tuntui pahalta, kun hänen ikäluokkansa katsottiin jo yli kymmenen vuotta sitten niin vanhaksi, ettei heitä enää koulutettu ylistettyjen Hornetien käyttöön.

– Se otti henkilökohtaisesti kipeää, kun en päässyt ensimmäisiin Amerikan koulutusryhmiin. Toisessa koulutusryhmässä nimeni oli alustavalla listalla, mutta lopulta se vedettiin yli. Olin heidän mielestään liian vanha, Ryynänen kertoo.

Ryynänen sanookin, että jos hänet olisi Horneteihin koulutettu, hän olisi todennäköisesti edelleen töissä Ilmavoimissa.

Finnairille Ryynänen siirtyi lopulta 1998. Perheen tuolloinen asemapaikka oli Rovaniemellä, josta Ryynäset olivat juuri ostaneet asunnon.

– Saman tien lähdettiin. Sekunti kesti miettiä, muutetaanko Helsinkiin vai Naantaliin. Me olemme kuitenkin molemmat vaimon kanssa täältä Naantalista kotoisin ja kaikki sukulaisetkin on täällä.

Äkkiseltään kuvittelisi, että siirtymä hävittäjälentäjästä matkustajakoneeseen voisi olla vaikea: eihän hävittäjälentäjän tarvitse välittää nousujen ja laskeutumisten pehmeydestä. Ja eikös hävittäjälentäjän pitäisi olla hurjapäinen riskinottaja?

– Hyvä nousu ja lasku on aina pehmeä. Riskinotto on tietysti vähän eri asia. Ilmavoimissa luovuudesta on hyötyä, mutta siviilipuolella riskit pyritään tietysti minimoimaan.

Ryynänen ei muutenkaan halua verrata hävittäjällä lentämistä matkustajakoneen kuljettamiseen.

– Ne ovat aivan eri asioita. Ilmavoimissa tehdään virastotyöaikaa, mutta itse lentäminen on täysi urheilusuoritus. Matkustajakoneen lentämiseen kuuluu pitkät istumiset, aikaerot ja paljon yötöitä. Oikeastaan kaikki on epäsäännöllistä.

Pieni utelu paljastaa, että ainakin yhden eron Ryynänen on huomannut.

– Se on sellainen kymmenen kilon ero. Melkein välittömästi kun lähdin Ilmavoimista, niin paino lähti nousemaan. Monille on käynyt samoin. Hävittäjän lentäminen on fyysisesti niin raskasta, ettei pääse lihomaan.

Muutenkin hävittäjän lentäminen vaatii äärimmäisen kovaa pohjakuntoa.

– Kun tilanne on päällä, niin syke on 180. Pitää pystyä tosi koviin hetkellisiin rutistuksiin. Se ei onnistu läheskään kaikilta.

Erityisesti perinteisen kaartotaistelun harjoittelu on puuhaa, joka erottelee jyvät akanoista. Kaartotaistelu on se elokuvista tuttu temppu, jossa lentäjät yrittävät jahdata toisiaan ja päästä toisen perään.

– Siinä vedetään jatkuvasti mutkia kahdeksan geen kiihtyvyydellä, jolloin 80-kiloinen painaa periaatteessa 640 kiloa. Jos ajatellaan, että yläruumis painaa 40 kiloa, niin ristiselän päällä on 320 kiloa. Lisäksi se tekee aika pahaa sisuskaluille, Ryynänen kuvailee.

Keskimäärin Ryynäsen lentäjäkavereista joka vuosi ainakin yksi oli niska- tai selkäleikkauksessa. Leikkauksiin asti Ryynänen ei koskaan joutunut, vaikka kovilla hänenkin selkärankansa on ollut.

Vaikka lentäjien pitää edelleen osata kaartotaistelu, niin käytännössä sitä näkee enää elokuvissa. Viimeiset todelliset kaartotaistelut käytiin Falklandin sodassa 1982.

– Nykyisillä asejärjestelmillä siihen ei ole tarvetta. Nyt pitää ampua jo kauan ennen kuin näkee vastustajan.