Hevosen selästä näkee hyvin

Naantalin vanhassa kaupungissa on tänä kesänä saattanut kuulla poliisiratsun kavioiden kopseen. Turun ratsukot näyttäytyvät nyt myös aurinkokaupungissa, kun poliisipiiriuudistus laajensi niiden reviirin käsittämään koko Varsinais-Suomen Saloa, Loimaata ja Uuttakaupunkia myöten.

Ratsupoliisi on naantalilaisille tuttu näky muun muassa tuhkamarkkinoilta. Konstaapeli Seppo Turve toteaakin, että Naantalissa etenkin turistit ovat kommentoineet ratsupoliisin ilmaantumista ja tulleet juttusille. Kaikkialla Suomessa ei ole mahdollista nähdä ratsastavaa poliisia.

Suomessa ratsupoliiseja on Turun lisäksi vain Helsingissä. Turussa on kaksi ratsukkoa, jotka ovat tiiviissä yhteistyössä Helsingin ratsupoliisin kanssa.

Ratsupoliisit harjoittelevat myös armeijan kanssa. Vastikään Turun ratsukotkin olivat Säkylässä, missä harjoiteltiin ratsupoliisin roolia mellakoiden taltuttajina.

– Suomalaisilta lienevät jo unohtuneet yleislakon ajat, jolloin poliisi käytti hevosta voiman välineenä, sanoo Seppo Turve. 2000-luvun ratsupoliisi ratsastaa leppoisasti pitkin katuja ja puistojen käytäviä.

– Työ on ihan normaalia järjestyspoliisin työtä, sanoo Turve. Hänen parinaan silloin tällöin ratsastava Marianne Hokkanen toteaa, että hevosen selästä näkyy ja näkee hyvin. Hevosella pääsee myös sellaisiin paikkoihin, joihin poliisiautolla ei voi ajaa.

Ratsupoliisit kokevat olevansa helposti lähestyttäviä järjestyksenvalvojia. Heitä ei ympäröi auton peltikuori. Ratsupoliisille valitellaankin joskus autopartion poliiseista, jotka raottavat ikkunaan koputtajalle lasia kymmenen senttiä ja kysyvät ynseästi: "No mitä?"

Ratsupoliiseja pyydetään erilaisiin tapahtumiin. Turussa ratsukot nähdään säännöllisesti esimerkiksi Lucia-kulkueen kärjessä sekä tohtoripromootioiden kulkueita vetämässä. Ylväs ratsukko on juhlava elementti tapahtumissa ja myös yhdenlainen poliisin pr-väline.

Ratsupoliisiksi pääsee normaalin poliisikoulutuksen jälkeen. Seppo Turve oli aiemmin järjestyspoliisina autopartiossa ja myös koiranohjaajana.

– Hevosen selässä en ollut lainkaan ollut ennen kuin ryhdyin tähän tehtävään. Nyt olen ollut yhdeksän vuotta ja viihdyn erinomaisesti, Turve juttelee. Ulkotyö on hänelle mieleen.

Marianne Hokkanen on ratsupoliisissa "keikkatyöläisenä" silloin tällöin. Hän on iloinen saadessaan tehdä välillä tätä työtä. Naispuolisten poliisien joukossa monella on ratsastuskokemusta ja halukkaita ratsupoliisejakin siis riittää.

– Poliiseja voidaan määrätä ja siirtää erilaisiin tehtäviin. Ratsupoliisiksi ketään ei määrätä, vaan tähän hommaan hakeudutaan vapaaehtoisesti, Seppo Turve kertoo.

Ratsupoliisin työ ei ole pelkästään partiointia kaupungilla. Työhön kuuluu myös hevosten hoito.

Päivittäiset ratsastukset kestävät kolmesta viiteen tuntiin.

Artukaisista sijaitsevalta tallilta poliisit menevät ratsain keskikaupungille ja Kupittaan tienoille. Esimerkiksi Varissuolle tai Naantaliin hevoset kuljetetaan trailereilla.

Ratsupoliisit näkyvät katukuvassa ympäri vuoden. Varsinaista pakkasrajaa ei ole. Maalaisjärki sanoo, milloin on liian kylmä lähteä partioimaan.

Seppo Turve ratsastaa 14-vuotiaalla Virossa syntyneellä Hyllas-hevosella, joka on ollut yli kahdeksan vuotta poliisin käytössä. Toinen ratsu on seitsenvuotias puolalainen Nonstop, joka on korvannut vastikään autuaammille laitumille siirtyneen Ramazottin.

Mikä tahansa hevonen ei kelpaa poliisin ratsuksi. Näissä hommissa pitää olla rauhallinen, ihmisiä ja liikenteen hälyä pelkäämätön luonne. Levottomasta ja ihmisiä vihaavasta hepasta ei kouluttamallakaan tule hyvää poliisiratsua.