Kinnunen ei jättäisi ihmistä yksin ongelmissa

Päihdetyö. Kristillinen auttaminen on vierellä kulkemista.

Jouni Kinnunen istuu vihreässä 70-luvun nojatuolissa ja kuuntelee kristillistä musiikkia. Mies hymyilee ja näyttää seesteiseltä lämpimässä villapaidassaan.

Viisi viikkoa sitten tilanne oli aivan toinen. Kinnunen oli kotonaan Harjavallassa kiskonut sisuksiinsa säästönsä, 600 olutpullon sisällön muodossa.

– Olin kipeä ja kuoleman kielissä. Alkoholisti olen ollut 25-vuotiaasta lähtien, Kinnunen kertoo Kan-kotiin tulonsa syistä.

Kinnusen mielestä hänet on pelastanut se, että hän ei ole huumeisiin sortunut.

– Olisin aikaa sitten kuollut, jos olisin huumeita käyttänyt, huokaa raitistumiseensa uskova, päättäväinen mies.

Kan-kodissa Kinnunen kertoo saaneensa hyvää hoitoa ja elämänhallintaa. Ja ihmisen, jonka kanssa keskustella.

– Kun tulin tänne, en nukkunut kahteen vuorokauteen. Sitten putosin, vapauduin kaikista murheista, ja nukahdin, vaatteet päällä.

Omasta tahdostaan Kinnunen tuli Kan-kotiin, sillä hänellä on tyttöystävä, josta ei halua luopua. Tämä ystävä oli ehdottanut hoitoon tulemista. Kinnusella oli ollut vaikea vaihe elämässä, eikä kaljakaan auttanut ongelmissa. Siitä tuli vain kipeäksi.

– Ei minulla ollut ketään kenen kanssa jutella. Haluaisin tulevaisuudessa auttaa muita, olla tukena ja turvana niille, jotka ovat samanlaisessa tilanteessa kuin minä olin syksyllä.

Syksyllä Kinnusen elämä oli pohjalla, hän tunsi että ei ollut saanut elämässään aikaiseksi mitään.

– Mutta ihmistä en jättäisi yksin. Täällä olen saanut voimavaroja, joita ei syksyllä olisi ollut, Kinnunen luonnehtii ymmärtäneensä, että yksin ei tarvitse ongelmien kanssa painia.

Helmikuun lopussa Kinnunen muuttaa takaisin Harjavaltaan, jossa häntä odottaa työ helluntaiseurakunnan kirpputorilla.

– Ja pääsen laulamaan kuoroon, iloitsee Kinnunen elämäänsä saapuneesta onnen tunteesta ahdistuksen sijaan.

Kan-kodissa on päihteiden suhteen ehdoton nollatoleranssi, mikä tuntuu sivullisesta vaikealta saavuttaa, jos ihminen on ollut alkoholisti monta vuotta.

– Tänne tulon jälkeen ei ole kalja maistunut. Ja se päätös pitää, Kinnunen sanoo varmalla äänellä taputtaen rintaansa sydämen kohdalta.