Et pääsis sen peuran ampumaan

Metsämies. Hirvikoira Ellin riemulla ei ole rajoja, kun kaulaan laitetaan oranssi tutkapanta. Tämä merkitsee mukavaa metsäkeikkaa Samin kanssa. Sami Saarisen, 14, haaveena on päästä ampumaan oma ensimmäinen peuransa. Vielä ei peura- ja kaurisjahdissa ihan ole lykästänyt.

Hirviporukassa nuorukaisen on vielä toistaiseksi tyytyminen ajo- tai koiramiehen tehtäviin, koska turvallisuussyistä ei ison eläimen ampumiseen ole vielä lupaa annettu.

– En välttämättä jaksaisi vielä kannatella viisi kiloista kivääriä suorilla käsillä. Se on hankalampaa kuin miltä näyttää.

Metsästyskortti Samilla on ollut runsaat kolme vuotta. Aseenkantolupa haetaan hänen täyttäessään vaadittavat 15 vuotta heinäkuussa.

Saarisilla metsästys on koko perheen harrastus, metsälle voivat lähteä myös isä Tommi, äiti Tarja ja Samin 11-vuotias pikkusisko Salla Saarinen. Myös lemmikit, koirat Elli, Salli ja Jallu, ovat valikoituneet sen mukaan, että ne soveltuvat eri eläinlajien metsästykseen.

Vielä helmikuun ajan jatkuu pienriistan metsästyskausi, joten Sami käy metsällä myös pappansa ja tämän ajokoiran kera.

– Ellei sunnuntaisin ole tekemistä, lähden metsälle. Viime syksynä kävin kyyhkystämässä myös arki-iltaisin, kertoo Sami.

Omassa hirviseurueessa on Samin lisäksi muitakin samanikäisiä nuorta, joten saaliin saaminenkaan ei aina ole ydinasia.

– Metsästys on kuin joukkuepeli, yhteishenki on tärkeintä. Homma ei toimi, elleivät kaikki tee yhdessä. Ei haittaa, vaikkei saalista aina tulisikaan. Silloin grillataan makkaraa ja saunotaan hirviseurueen laavulla ja saunassa.

Jos saalista tulee, osaa nuori metsämies myös nylkeä saaliinsa. Vain lintujen kanssa harjoittelu on vielä vähän kesken. Kokkauspuoli sen sijaan on hallussa jo nyt.

-Keittiössä Sami on oikein hyvä, kehaisee isä.