Loimun Deivi ja Ronald pääsivät hiihtoladulle
- Hupsista! Näin voi käydä kokeneemmillekin hiihtäjille. Elmeri Hoffren (edessä) varmistaa, ettei Loimun venezuelalaisvahvistus Deivi Yustiz loukannut itseään.
- KUVAT
Raaka tuuli puhaltaa Friisilän koulun takana ekaluokkalaisten kiitäessä vauhdilla kohti hiihtolatua. Oppilaiden seassa kiinnittävät Loimun kaksi ulkomaalaisvahvistusta, venezuelalainen Deivi Yustiz ja kolumbialainen Ronald Jimenez, monoja suksiinsa. Varusteet on lainattu pelikaveri Ossi Rumpusen isältä sekä numeron 47 kengät omaavalta raisiolaispoliisilta.
Poikien on t–arkoitus perehtyä hiihdon saloihin Friisilän koulun ekaluokkalaisten kera. Oppilaat ovat ottaneet talvesta kaiken irti, hiihtoa ja luistelua on harrastettu koulussa tuplasti normaalitalviin verrattuna.
– Me tunnetaan noi jo ennestään. Ne söi tällä koulussa kerran ja me pyydettiin niiltä nimmareita, kertoo Santeri Heininen.
Hiihtoreissulla on mukana myös tulkki, kuudesluokkalainen Daniel Pöllänen, jonka espanjankielentaito tulee tarpeeseen, ulkomaalaiset kun puhuvat vain rajoitetusti kansainvälistä englantia. Tulkki ottaa työnsä vakavasti, mutta kääntää suomalaiseen tapaan eteläamerikkalaispoikien puhetulvasta vain oleellisimman.
– Kyllä, on hänellä kylmä, kääntää tulkki totisena, kun olen havainnut Yustizin hiihtäneen puoli tuntia pakkasessa yhden käsineen turvin.
Hiihto sinänsä ei tuota suurempia ongelmia, mitä nyt lentopallotähdet jonkin verran kaatuilevat ladulla. Eteenpäin mennään ja tyyli on vapaa.
– Veikkaan, että Ronald on Kolumbian ensimmäinen olympiahiihtäjä. Tyyli ei mairittele, mutta vauhtia vetää paremmin, kommentoi Ossi Rumpunen.
Toinen menoa sivusta seurannut joukkuetoveri, Henri Rajala, on sitä mieltä, että Yustizilla on tekniikka hyvin hallussa.
Poikien vedettyä ladulla kolmisen täyttä kierrosta alkaa homma jo sujua hienosti. Ekaluokkalaiset tosin ovat menneet menojaan pururadalla, ainoastaan opettaja Outi Rumpusen erikseen Yustizin edelle opastajaksi hälytetty Elmeri Hoffren hiihtää kohteliaasti vieraan edellä.
Ohi kiitävä Heininen kertoo opastaneensa hiihtäjäharjoittelijoita.
– Mä sanoin, että pidä kovemmin sauvoista kiinni.
Hiihdon jälkeen Yustiz totesi, että hiihto oli yllättävänkin helppoa. Jimenezin mukaan vaikeinta oli jalkojen ja käsien liikuttaminen yhtäaikaa.
Ekaluokkalaisten mukaan pojat selvisivät hiihdosta ihan hyvin, vaikka tarkoilta lasten silmiltä ei päässyt karkuun.
– Mä kyllä näin, kun ne kaatus, paljastaa Meera Okiz.
