Meidän kulmilla: Merirosvoja ja tikkupullaa
- Kapinalliset merirosvot hyökkäävät kylään päivittäin. Tellu-koira pitää huolen, että merirosvot eivät saa kaapattua halosta.
- KUVAT
Seikkailu. Väskin saarella Naantalissa eletään ilman sähköä. Maijastiina ja Onnimanni pitävät merirosvot kurissa ja hoitavat vanhempiensa kanssa pientä eläintarhaa.
Kesäisin Väskin saaren kalastajakylässä elää perhe eläintensä kera. Nelihenkinen perhe saa päivittäin vieraita ympäri maailmaa monta venelastillista. Silti saaressa on rauhallista ja mukavaa, stressi ja kiireinen elämänrytmi eivät ulotu saareen.
Laiturille saavuttaessa Väskin ilmapiiri tempaisee saarelle saapuvan vieraan mukaansa. Selkeä kartta näyttää, mistä kalastajakylä löytyy. Matkan varrella on kuitenkin selvittävä merirosvolinnakkeesta ja labyrintista. Kivikkoisen polun haarassa on myös mahdollisuus huuhtoa kultaa. Jännää.
Merirosvojen linnakkeessa haaksirikkoutuneet merirosvot kertovat näytelmän keinoin, miksi heillä on porttikielto kalastajakylään. Silti kapinalliset merirosvot yrittävät vallata kylän kerran päivässä, lähinnä ruuan varastamisen toivossa.
– Vuh vuh, haukahtaa kalastajakylän Tellu-koira, kun merirosvot yrittävät vallata kylän kolmen aikaan päivällä.
Kahdeksanvuotias Onnimanni seisoo kädet tomerasti puuskassa ja valmiina puolustamaan kylää äitinsä Jessica Hannosen kanssa. Maijastiina seuraa tilannetta hieman sivumpaa valmiina auttamaan tarvittaessa.
– Nyt me napattiin se, tässä on ”halonen”, yksi merirosvoista hihkuu onnistuessaan nappaamaan kylän halkokasasta halon.
– Tällä kertaa pääsimme vähällä, yleensä nuo haastavat meidän futismatsiin, kertoo Jessica kylän päivärutiineista.
Hannosen perhe asustelee Kalastajakylässä toisen perheen kanssa vuorotellen koko kesän. Kylästä löytyvät eläimet, kanat, kukko, kissat, koira, lampaat ja possut ovat Hannosten omia. Vain vuohet Olga ja Helga ovat lainassa kylässä.
Saarella kesää viettävät myös papukaijat Papu ja Kaija, joilla on hieno sviitti kylän portin läheisyydessä.
Kissa on saanut taas pentuja, joita lisäruokitaan Helga-kutun maidolla. Kanejakin näyttää köllöttelevän jossain koppien uumenissa hellettä paossa.
Eläinten lisäksi kylässä on lapsille sopiva uimaranta, maakammisauna ja kahvila. Kodassa voi paistaa makkaraa kuten myös kylän keskellä olevalla nuotiolla. Tikkupullan suosio onkin kasvamaan päin.
– Kahvilasta voi ostaa taikinaa pussissa. Taikina ensin leivotaan käsissä pitkäksi ja sen jälkeen pujotellaan makkaranpaistotikkuun niin, että se näyttää paistuessaan ihan pullapitkolta, Jessica opastaa helsinkiläisveljeksiä Nuutti ja Leevi Kalliota.
Hannoset pukeutuvat saaressa asuessaan perinneasuihin, joita roikkuu pienen takahuoneen yhdellä seinällä. Siellä takahuoneessa perhe nukkuu ja oleskelee silloin, kun vieraat ovat lähteneet. Sähköä kylässä ei ole, ruoka tehdään tulilla tai kaasuhellalla. Jääkaappikin toimii kaasulla.
– Täällä on ihan pimennossa kaiken maailman asioista, Jessica tokaisee ja ihmettelee, miksi merirosvot ”halosen” varastamiseen tyytyivät.
Samaan aikaan tapahtunut Medvedevin vierailu Kultarannassa, melkein Väskin naapurissa, ei ollut kantautunut saarelaisten korviin.
Lapset Maijastiina ja Onnimanni esittelevät mielellään kylän eläimiä turisteille. Eläinten hoito onkin Maijastiinan heiniä, Onnimanni taas auttelee kylän kunnostamisessa ja vaikkapa nuotion sytyttämisessä.
Saaren asukkaiksi saapuessaan Hannosilla on mukaan aina vähintään viikon ruuat, mikä tarkoittaa kahta kylmälaukkua ja ainakin neljää kassillista ruokaa sekä perheelle että kylän eläimille.
