Pääkirjoitus:Kaupunkilaisten olohuone
Kultarannan puutarha sai tällä viikolla uuden käyttötarkoituksen, kun siellä avattiin puutarhan ensimmäinen taidenäyttely. Veistoksilla on tilaa hengittää, turvatoimet ovat huippuluokkaa ja katselijoita varmasti riittää. Mitä taiteilija voisi enempää gallerialta edellyttää.
Suurempi aspekti näyttelyllä on kuitenkin olla päänavaaja Kultarannan hyötykäyttöön myös paikallisille asukkaille. Presidentti Halosen toive on, että naantalilaisetkin löytäisivät ”takapihansa” uudelleen, ja kävisivät katsomassa veistostaidetta. Veistosten vuoropuhelu ympäröivän luonnon, puiden, kukkien, veden, auringon ja sinisellä taivaalla matkaavien pilvien kanssa on jotain, mikä saa katsojan löytämään uusia näkökulmia ympäristöön.
Kuvanveistäjä Kari Huhtimon näyttely on upea osoitus presidentin, kulttuurin suurkuluttajan, oivaltavasta kyvystä noukkia esille taiteen helmiä.
Jos näyttelystä tulee traditio, on hauskaa vuosittain arvuutella, kuka seuraavan kutsun Kultarantaan saa.
Uusia näkökulmia kaivataan myös naantalilaisten toiseen olohuoneeseen, Suovuoreen, jonka ympäristön asukkaat ovat huolissaan alueen virkistyskäytön loppumiselle nyt esillä olevien tonttikaavoitusten myötä.
Kuten liikuntapaikoista huolehtiva Mauri Tegelberg huolestuneena toteaa ” Itse olen aikoinani siellä olevat koivut käsin istuttanut ja ämpärillä niitä kastellut”.
Virkistysalue on liikkumista, hengittämistä ja sielunrauhaa varten. Sitä asukkaatkin haluavat. Paikkaa, jossa unohtaa arki ja tuottaa mielihyvää sekä sielulle että ruumiille. Kuten pururadan käyttäjät asian esittävät; paras pururata profiililtaan, sopii myös lapsille ja huonokuntoisille vanhuksille. Ja kohta sitä ei välttämättä enää ole.
SUSANNA PALM
