Pääkirjoitus:Kylämummo kutoo turvaverkkoa
Kolmannesta sektorista ei varmasti puhuttu silloin, kun Mannerheimin lastensuojeluliiton Naantalin osasto vuonna 1922 perustettiin. Osaston reipas toiminta kelpaa erinomaiseksi esimerkiksi siitä, mitä nykyään paljon puhuttu kolmas sektori voi saada aikaan.
MLL:n osasto hankki Naantaliin terveyssisaren, neuvolan ja koululääkärin ja jopa säännöllisen kouluhammaslääkäritoiminnan, joka pyöri pitkälti johtokunnan voimin. Kaupungin ensimmäisen päiväkodinkin osasto perusti. Myöhemmin nämä nyt itsestäänselvyyksinä pidettävät palvelut ovat siirtyneet yhteiskunnan hommaksi ja veronmaksajien kustannettaviksi.
MLL:n osaston 90-vuotissyntymäpäivän tienoilla passaa pohtia, mitä yhtä merkittävää tämän ajan vapaaehtoiset voivat saattaa alkuun. Yhtä näyttäviä uusia avauksia on vaikea kuvitella - puhumattakaan siitä, että niiden järjestämiseen riittäisi sen paremmin yhteiskunnan kuin yhdistystenkään varoja tai vapaaehtoisia tekijöitä.
Vähemmän näyttäväkin toiminta on arvokasta. Käyköön esimerkiksi vaikka perhekahvilan kylämummo, jolta saa lapsenhoitoapua. Kylämummoja tarvitaan, kun perheen omat isovanhemmat asuvat muualla. Viimeaikaiset murheelliset perhesurma- ja muut väkivaltatapaukset ja muun muassa enentyneet lasten huostaanotot ovat selkeä viesti siitä, ettei turvaverkkoja ole riittävästi.
Kolmas sektori ei enää sekään toimi vapaaehtoisvoimin ja palkatta. Siitä todistaa esimerkiksi Raision vapaa-aikalautakunnan tämän illan esityslista. Lautakunta käsittelee muun muassa nuorisojärjestöjen avustukset. Suurimmat potit näyttävät jälleen menevän niille, joiden taustalla on jokin puolue.
RAIJA LEPPÄNEN
