Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö

Saija Suntio ihastui Merimaskuun: ”Pikkukylässä ymmärretään, että äitikin on vain ihminen”

Merimaskun omakotialueilla talojen takapihoilta lähtee pienten jalkojen tekemiä kulku-uria, jotka johtavat toisille pihoille. Iltapäivisin näillä poluilla on vipinää, kun lapset palaavat koulusta ja päiväkodista. Päivällä alueella on hiljaista. Neela -tyttärensä kanssa kotona oleva Saija Suntio käytti keskiviikkona keskipäivän rauhallisen hetken siivoamiseen. Tovin kaikki tavarat ovat paikoillaan. Se on harvinaista, sillä muiden yksivuotiaiden tapaan Neelan lempipuuhaa on kaappien ja laatikoiden tyhjentäminen. Touhukkaassa menossa ei ole mitään uutta, sillä Suntioiden vanhemmatkin lapset Benjamin ja Alissa ryhtyivät kävelemään alle 10 kuukauden iässä. – Lasten jalat ovat kantaneet, mutta aina ei ole ollut kovin paljon järkeä mukana. Olen opetellut ajattelemaan, että pieniä vahinkoja sattuu, Saija kertoo. Kolmilapsisen perheen arkipuuhien pyörittäminen vaatii Saijan mukaan ennen kaikkea kaaoksenhallintakykyä. Siinä auttaa perhekalenteri, johon kirjataan niin lasten kuin aikuistenkin menot. Kiireisimpiä ovat ne hetket, jolloin lapsia viedään harrastuksiin. Saija virnistää harrastavansa ennen kaikkea lasten kuljettamista. Esikoinen Benjamin pelaa jääkiekkoa VG:ssä, salibandyä SB Naantalissa ja jalkapalloa Merimaskun Ahdossa. Alissa aloitti hiljattain Merimaskussa tenavien taidetunnit. Neela käy kotipaikkakunnalla järjestettävässä musiikkileikkikoulussa. Lasten harrastukset yhdistävät vanhempia Vanhemmille lasten harrastustoiminnan parasta antia on, että sen puitteissa tapaa toisia vanhempia. Saija on ajautunut myös vapaaehtois- ja yhdistystoimintaan. Hän auttaa urheiluriennoissa ja on mukana Mannerheimin Lastensuojeluliiton Merimaskun yhdistyksessä. – Mielelläni annan aikaani ja panokseni, jotta kylällä säilyy hyvä tekemisen meininki. Erinomaisena asiana Saija pitää merimaskulaisten toimijoiden kykyä tehdä keskinäisen kilpailun sijaan yhteistyötä. Esimerkiksi seurakunta antaa MLL:n perhekahvilalle kokoontumispaikan parillisten viikkojen perjantaisin. Parittomien viikkojen perjantaisin perhekahvilan väki kerääntyy Hellemäen leikkikentälle. Kesällä MLL:n vanhemmat tekivät kirkossa päivystysvuoroja auttaakseen vuorostaan seurakuntaa. Saijan mielestä kirkossa vietetyt tunnit tarjosivat mukavaa vaihtelua. Tulevalle sunnuntaille hän valmistelee Merimaskun Maamiesseurantalolla pidettävää MLL:n lastentarvike ja -vaatekirppistä. Ärtymyksestä on lupa puhua Perheen isä Riku Suntio valmentaa TPS:n jääkiekkojunioreita. Se aiheuttaa omat haasteensa ajankäytön suunnitteluun. Yllättäviäkään menoja ei hevin siirretä joukkueen menojen edelle. – Onneksi Rikun vanhemmat asuvat Naantalissa. He tulevat usein auttamaan, kun on tarvetta. Tietysti olisi kiva antaa enemmän aikaa puolisolle, perheelle tai sitten vaan pitää vapaata. Nyt eletään tällaista tilannetta. Aikanaan se helpottaa, Saija toteaa. MLL:n perhekahvilassa Saija on huomannut, että samanlaisten asioiden kanssa painitaan muissakin perheissä. Hänen mielestään mukavinta perhekahvilassa onkin vertaistuki ja vapautunut tunnelma. Siellä kehtaa puhua vaikkapa ärtymyksestä ja hermostumisesta. Niiden syntyproseduuri on yksinkertainen ja vieläpä samanlainen kaikkialla - ensin on kiirettä ja sitten ilmenee jotakin odottamatonta. – Meillä jokaisella on joskus heikkoja hetkiä. Kukaan ei perhekahvilassa tuomitse, jos tuli räjähdettyä kotona ja sitten on vähän huono omatunto. On hyvä kuulla, että samanlaista tapahtuu toisissakin perheissä. Kaikki täällä ollaan samassa veneessä elämäntilanteemme kanssa, Saija sanoo. Perhekahvilassa tarvitaan niin kuuntelijoita kuin suupalttejakin Vanhemmat tuovat vuorotellen MLL:n perhekahvilaan tarjottavaa. Saijan mukaan tuomisina ei tarvitse olla vastaleivottua nisua. Ei etenkään silloin, kun väsymys painaa. – On ok tuoda kaupan pullaa. Kaikki tiedämme, että parhaamme yritämme ja aika superäitejä olemme, mutta ihan kaikkivoipia emme ole. MLL:n perhekahvilassa on tarvetta kaikille. Hiljainen ja rauhallinen vanhempi lukemassa lapsille tai kuuntelemassa toisen vanhemman mietteitä on yhtälailla tärkeä kuin esimerkiksi suupaltti makkaranpaistaja. Kun Neela menee päiväkotiin, Saija aikoo lähteä töihin tai opiskelemaan. Aiemmalta ammatiltaan hän on matkaopas. Töitä Saija tuli tehneeksi Kanarian saarilla, Kreetalla, Turkissa ja Brasiliassa. Eikö tehnyt mieli jäädä maailmalle? – En koskaan ajatellut jääväni, vaan tulevani takaisin. Ajattelin lapsuuden Pyhärantaa, mutta Merimaskuun olen päätynyt ja tänne on tarkoitus jäädäkin.