Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Kolumni: Odotin vuoden, että viestiini vastattaisiin

Siitä on nyt vähän yli vuosi. Oli heinäkuinen iltapäivä, kun näpyttelin ystävälleni hetken mielijohteesta WhatsApp-viestin. Tiedustelin, oliko hän vapaalla vai töissä. En selitellyt, vaan jäin odottamaan vastausta. Tarkoitukseni oli kutsua ystäväni istumaan iltaa takapihalle ja skoolaamaan kesälle. Odotin tovin ja toisen, mutta vastausta ei kuulunut. Arvelin hänen olevan töissä ja vastaavan vasta kotiin päästyään. Ei vastannut iltaan eikä aamuun mennessä, ei seuraavana päivänä eikä edes seuraavalla viikolla. Vuoden jaksoin odottaa, sitten päätin unohtaa. Sama viesti tuli mieleeni, kun Apu julkaisi perjantaina Facebook-sivuillaan Anna-Leena Härkösen kirjoittaman kolumnin ystävistä, jotka eivät koskaan vastaa heille lähetettyihin viesteihin. Härkönen kertoi työkuvioissa tapaamastaan ystävästä, joka toivoi uutta tapaamista myöhemmin kesällä terassilla. Kun Härkönen sitten tarttui puhelimeensa ja kyseli viestissään sopivaa mahdollista ajankohtaa, hän ei saanut mitään vastausta. Kolme kertaa hän yritti ja kolme kertaa veti vesiperän. Täydellinen hiljaisuus. Näinkö meidät on opetettu käyttäytymään? Facebook-julkaisun viestikenttä täyttyi nopeasti kommenteista. Niistä useimmissa kompattiin Härköstä. ”Roikkumaan jättämistä” pidettiin epäkohteliaana ja raukkamaisena käytöksenä, jota on turha puolustella. Yksi kertoi ystävästään, joka otti yhteyttä aina kun oli kipeä, mutta muulloin hänestä ei kuulunut mitään. Toinen kertoi ystävästään, joka lupautui tulemaan juhliin, ”ellei tule jotain muuta”. Kolmas kertoi tuttavastaan, joka selitteli itsensä aina suohon, kun ei saanut sanottua asiaansa suoraan. Puolustelijoitakin toki löytyi. Yksi kertoi, että viestejä tulee jo niin monesta kanavasta, ettei enää pysy perässä. Joku totesi, että aina ei ole aikaa vastata. Totta varmasti molemmat, mutta jos viestin ehtii lukea, siihen ehtii myös vastata. Ei välttämättä heti, mutta viimeistään seuraavana päivänä. Ellei ehdi, se kielii jostakin ihan muusta kuin kiireestä. Härkösellä oli pitkä pinna, sillä hän lähetti kolme viestiä. Olisin tyytynyt yhteen. Työhön liittyvissä asioissa saatan joskus huhuilla perään – jos vaikka se toinen onkin vain unohtanut vastata. Mihinkään väsytystaisteluun en lähde. Jos ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Toki sen voisi sanoa suoraankin – ja ilman hymiöitä. Joskus tuntuu siltä, että jokainen viesti pitää varmuuden vuoksi kuorruttaa kolmella hymiöllä, ettei vahingossakaan tule ymmärretyksi väärin.