Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kalamiehet saivat Raumakarille haaveilemansa laiturit - ”Vielä kun Naantali toisi kahviautomaatin, paikka olisi täydellinen!”

Heikki Hakuni käy kalastamassa Ukko-Pekan sillalla, Raumakarin kivillä ja Naantalin Vanhankaupungin rannassa arkisin lähes päivittäin. Vuodenvaihteessa hänen ulkoilukierrokseensa tuli kaksi uutta pysähdyspaikkaa, kun Naantalin kaupungin tilaamat kalastuslaiturit ankkuroitiin Raumakarille. Hakuni pitää laitureita tervetulleena. Niiden myötä kalastajien ei tarvitse laskea siimojaan Ukko-Pekan sillalta. Kalastaminen sillalta koettelee tarkkaavaisuutta, koska selän takaa saattaa yllättäen tulla vene. – Kerrankin sain saaliiksi veneen, jollaisesta olen aina haaveillut, mutta siima ei kestänyt, Hakuni veistelee. Hänen kalakaverinsa, Kale ja Pertti , toteavat joidenkin suurten huviveneiden ajavan niin kovaa, ettei sillalta kalastaessa jää aikaa reagoida. Laiturit parantavat turvallisuutta Miehet tuumaavat olevansa jo sen ikäisiä, että sateiden liukastamilla kallioilla kalastaminen on heille välillä hivenen vaikeaa, ja joskus vaarallistakin. Uusilla laitureilla on tukeva seistä. Kale liukastui Kirjalansalmen sillan luona Kaarinassa. Fyysisiä vammoja ei tullut, mutta vaatteet ja kännykkä kastuivat. – Ostin jo uuden kännykän, mutta sitten vanhakin rupesi toimimaan. Sanovat vaan, etteivät suolavedessä käyneet puhelimet ole pitkäikäisiä, vaikka ne hetkeksi vielä heräävätkin eloon, Kale kertoo. Tällaisiako juttuja kalakaverit toisilleen kertovat? – Kyllä, yleensä juuri tällaisia. Talvella mennään pilkille heti jään kestäessä. Aina se ei kestä. Itsekin olen mulahtanut kolmesti, Heikki Hakuni vastaa. Alamittainen kuha päätyi lokin suuhun Toinen miesten suosima puheenaihe on kalaonni, tai sen puute. Heikki Hakunin mukaan kulunut syksy on ollut kummallinen. Yleensä hänen 8 litran ämpärinsä on tullut joka kerta puolilleen silakkaa. Nyt koko syksynä tuli hädin tuskin tuota määrää. – Viimeiseen kahteen viikkoon en ole kalaa nähnytkään. Ajattelin, että nyt kalallakin täytyy jo olla nälkä. Pieni ahven sieltä sitten tuli, Hakuni näyttää. – Et sitten päästänyt sitä takaisin ja käskenyt kasvaa, Pertti virnistää. Miesten mielestä saadut kalat tulee pitää ja mielellään syödä. He eivät oikein ymmärrä niitä, jotka ottavat saaliistaan valokuvan ja päästävät sen menemään. Esimerkiksi alamittaiset kuhat ovat tietysti eri juttu. Niitä Raumakarin kalastajat saavat silloin tällöin. Irrotettu ja takaisin mereen päästetty kuha on hyvän tovin pökerryksissä lähellä pintaa. Pari viikkoa sitten Hakunille kävi niin, että lokki korjasi hänen irti päästämänsä kuhan parempiin suihin. Mustatäplätokot jäävät syömättä Kaikki miesten syötteihin tarttuva ei ole syömäkelpoista, tai ei ainakaan herkkua. Sellainen on Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilta kotoisin oleva mustatäplätokko. Miesten mukaan vieraslajiksi luokiteltua kalaa esiintyy kesäisin melko runsaasti Raumakarinkin edustalla. – Muuan kalakaveri sanoi, että mustatäplätokoista saa hyvän liemen, mutta enpä oikein tiedä. Se kun ei kelpaa edes toisille kaloille. Erästäkin tokkoa hauki kävi tökkäisemässä ja jätti syömättä, Kale kertoo. Vuonna 2009 Naantalissa havaittiin liejutaskurapuja. Nekin ovat tulleet Suomeen luultavasti laivojen painolastitankeissa. – Kerran löysin liejutaskuravun ahvenen vatsasta. Jostain kumman syystä liejutaskurapuja ei ole näkynyt pitkään aikaan, Kale toteaa. Kalamiesten toive Palataanpa vielä uusiin laitureihin. Tuliko niistä hyviä, onko miehillä toiveita Naantalin kaupungille? – No tietysti jos kahviautomaatin saisi, niin paikka olisi aivan täydellinen, Heikki Hakuni naurahtaa. Miehet tuumaavat, että laitureille joutuu väistämättä kulkemaan kallioita pitkin. Kivipinnat ovat toisinaan liukkaita, mutta sen he tuntuvat hyväksyvän. Uudet laiturit ovat Heikin, Kalen ja Pertin mielestä hyvissä paikoissa. He tietävät, että pohja on Raumakarin kaakkoiskulman laiturin läheisyydessä kivikkoinen. Vierestä kulkee myös läheisen hylkeenkarkottimen ankkurointikettinki. Kale arvelee yhden vieheensä takertuneen kettinkiin, toisaalta se voi tarttua myös kiviin. – Vakavasti puhuen voisi todeta sellaisen toiveen, että Raumakarin rannassa, vastapäätä Kuparivuoren kalliota, voisi vielä olla kalastajille tarkoitettu tasanne. Siinä olisi hyvä kalastaa häiritsemättä veneilijöitä, Kale sanoo.