Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Jäykät köydet ja aaltojen lahjat

Kuunarin kannella pimeässä ja vielä vapaavahtiin kuuluvana kun tiirailee tyyrpuurissa idän puolen saaria ja salmia, eikä ihan kartalla ole, joutuu kysymään "Röölänkö valoja nuo?" Vastauksena kuullaan, että vielä mennään hieman etelämpänä, Pöllänkurkun tienoilla. Olisi toki karttaa katsomattakin voinut tajuta, ettei Ominaisten aukolta Ruotsin laivaväylän suunnasta ihan niin äkkiä edetä, vaikka moottori purjeiden vedolle työntöapua antaakin. Siinä sitä ymmärtää, että pimeässä ymmärrys hämärtyy. Jälleen kerran on ilo huomata oma erehtyväisyytensä, mutta varsinainen ja vielä suurempi ilo on se, että huomaa hyväksyvänsä sen mutinoitta. Tähystäjä, kartturi, ruorimies ja kippari apunaan tutka pitävät huolen siitä, että tiedetään missä mennään ja että merimerkit havaitaan ajoissa. 30 tonnia ja teräsrunko antavat myös turvallisuutta verrattuna lasikuidun haurauteen. Sopii siinä rauhassa hiljentyä kuuntelemaan mitä tahansa mitä ympäristö - taivas, aallot, rannat, etäisen laivan valot - suvaitsee aisteille lahjaksi antaa. Kuu väläyttelee vaimennettua kajoa tummien pilvien takaa. Muutama vesitippa ilmassa vihjailee, että kajuutasta olisi haettava sateen kestävää. Olisi se paksu purjehdustakki lämmin puskuri viimaakin vastaan, vaikka syksyisenä viikonloppuna ilma saaristomerellä harvinaisen lämmin on, kymmenisen astetta. Kipparin kehotuksesta on hyvissä ajoin kännykästä tarkistettu, missä on kelluva imutyhjennysasema. Velkuanmaalla kievarin laiturissa yövytään, ja aamulla kuunarin septitankit pumpataan läheiselle asemalla. Sen jälkeen kädet on syytä pestä, ennen kuin mandariinia alkaa kuoria. Kuunariin mahtuu kymmenen snupua, nuorisopurjehtijaa. Yläikärajaa ei ole, yli kolmikymppiset vain ovat niin sanottuja tukijäseniä. Merellä, yhdessä tehden, purjeita nostaen ja laskien, ruokaa vuorovahdein kaikille valmistaen tutustuu vieraisiin ihmisiin viikonlopun aikana niin, että yhdet jo päättävät, että seuraavana juhannuksena lähdetään uudestaan samalla porukalla, samalla paatilla ja saman kipparin komennossa. Kesä on takana, ja monet nostavat veneitään talviteloille. Teräspaatin kanssa ei ole niin väliä sen asian kanssa. Miehistön kokeneempaan kaartiin kuuluva purjehtija kertoo, miten hän joskus oli joulukuussa ollut siirtämässä samaa kuunaria Turusta Uuteenkaupunkiin. Kansi oli ollut jäisen liukas ja köydet hyhmästä jäykät.