Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Tulospalvelu

Rantamakasiini vaihtui Luostarin Puutarhaan - Maikki Lamberg päätti jäädä Naantaliin

Naantalin Vanhankaupungin rannassa oleva Luostarin Puutarha on edesmenneen Risto Ahtiaisen luomus. Riston yllättävä poismeno vuonna 2015 on edelleenkin tunteikas asia hänen lähipiirilleen ja monille naantalilaisille. Marita ”Maikki” Lamberg sanoo ymmärtävänsä tilanteen täysin. Hän menetti kolme vuotta sitten miehensä Aapelin ja veljensä vaimon. Ajan mittaan suru on hälventynyt, mutta kaipaus on jäänyt. Luostarin Puutarhan pyörittäminen ei kuitenkaan ole Maikille surutyötä. – Sen sijaan minulla on hersyvän hyvä mieli, kun pystyn auttamaan Liljaa , hän sanoo. Lilja Ahtiainen on Risto Ahtiaisen äiti ja Luostarin Puutarhan omistaja. Maikki sai häneltä tukea tullessaan kahdeksan vuotta sitten Naantaliin. – Yrittäjä huolehti toisesta yrittäjästä. Nyt autan Liljaa hoitamalla Luostarin Puutarhaa, Maikki tiivistää yhteistyön luonteen. Taloremontti muutti suunnitelmat Maikki Lamberg oli kahdeksan vuotta Naantalin kaupungin vuokralaisena Merimaskun Rantamakasiinissa. Hän piti myös Naantalin keskustassa Player´s pubia ja ravintolaa. Tänä keväänä Naantali myi Rantamakasiinin. Maikki oli tehnyt päätöksen, ettei hän jatka Rantamakasiinissa, kävi kauppaneuvotteluissa kuinka tahansa. Maikilla käväisi mielessä asettuminen Helsinkiin, missä hänellä on kerrostaloasunto. – Taloyhtiössämme tehdään peruskorjaus. Se ratkaisi päätöksen jäädä Naantaliin ainakin täksi kesäksi, ehkä toiseksikin. Muun muassa putket ja 70-luvun keittiökalusteet uusiva remontti alkaa taloyhtiössä lokakuussa. Sen arvioidaan kestävän 1,5-2 vuotta. Lupa nauttia vapaudesta Miehensä poismenon jälkeen Maikki Lamberg on opetellut iloitsemaan mahdollisuudesta tehdä elämäänsä koskevat päätökset omin päin. Lokakuussa on aina ollut edessä lähtö Kanarialle. Siellä Maikilla on ollut tapana vuokrata asunto talveksi. – Ensi talveksi en ehkä menekään enää Kanarialle. Voin suunnata Teneriffalle tai minne vain ja sehän tässä elämänvaiheessa on kivaa! Maikki on reissannut nuoresta pitäen. Alun alkaen hän lähti opiskelemaan kieliä Englantiin ja ajautui uusien ystävyyssuhteiden myötä ravintola-alalle. Kokkikoulun hän kävi Ranskassa. Uuniperunoita Merimaskusta Viimeiset viikot Maikki Lamberg on viettänyt Naantalissa. Hän kertoo tehneensä Luostarin Puutarhaan liittyviä kotiläksyjä keskustelemalla Lilja Ahtiaisen ja monien naantalilaisten kanssa. Tutustumisvaiheeseen liittyi myös paikallisen pizzatarjonnan kartoittaminen. – Se jos mikä oli kova työ. Parissa viikossa lihoin kolme kiloa, Maikki virnistää. Ravintolan markkinointinimeksi on päätetty ottaa Rippelä Luostarin Puutarha. Rippelä on naantalilaisten keskuudessa elävä lempinimi. Nyt sillä halutaan kunnioittaa Risto Ahtiaista. Luostarin Puutarha on Naantalin vanhin pizzaravintola. Se on Maikin mielestä perinne, johon on suhtauduttava hellävaraisen arvostavasti. – Katsos, Naantalissa ei saa noin vain muuttaa asioita. Kaupunkiin tullaan ensin kerran ja sen jälkeen palataan muistelemaan vanhoja juttuja, Maikki selittää. Uudistuakin pitää, mutta se on Maikin mukaan tehtävä pienin askelin. Uusi tuoteryhmä Rippelä Luostarin Puutarhassa tulee olemaan täytetyt uuniperunat. Niiden raaka-aineena tullaan käyttämään vähintään 250-grammaisia Timo-lajikkeen perunoita. – Odotan saavani niitä Hiltusen Jaskan pellolta Merimaskusta, Maikki toteaa. Työnteon on oltava mukavaa Apunaan Rippelä Luostarin Puutarhan pyörittämisessä Maikki Lambergilla on Rantamakasiinista tutut työntekijänsä, Jasmin ja kumppanit. Johtoajatuksena Maikilla on, että työteon pitää olla pääsääntöisesti kivaa. – Katsotaan tyttöjen kanssa tämä kesä ja tuumitaan syksyllä, miltä meistä tuntuu. Suhtautumisensa työntekoon Maikki kertoo perineensä isältään Viktor Lambergilta . Sortavalasta kotoisin ollut Viktor oli luonteeltaan iloinen karjalainen. 1944 hän joutui jättämään kotiseutunsa ja päätyi Etelä-Pohjanmaalle. Siellä Viktor tapasi tulevan puolisonsa ja Maikin äidin Vilma Uusituvan . Maikki toteaa saaneensa verenperimänä karjalaisen eloisuuden sekä pohjalaisen tunnollisuuden. – Isällä oli konstinsa, joilla hän sai työnteon tuntumaan kivalta. Esimerkiksi perunamaan siivoaminen vaikutti pikkutytöstä mahdottoman suurelta urakalta. Saviheinistä jäi kuitenkin sormiin kiva väri. Isä kehotti pysähtymään ja katsomaan, miltä kädet näyttivät yhden, kahden ja kolmen penkkirivin jälkeen, Maikki muistelee. Hänen mielestään työ kuin työ kannattaa jakaa pätkiin. Niiden välissä on hyvä nauraa. – Joskus olen tehnyt 18 tuntia urakkaa yhtä soittoa, mutta se ei ole fiksua. Maikin Vilma-äiti kuuluu Nelimarkan taiteilijasukuun. – Ehkä sieltä on peräisin tietty taiteellisuus ja pelottomuuteni uusien asioiden edessä. Minä en pelkää oikein mitään eikä kenenkään tarvitse pelätä minua, Maikki sanoo. Luonto hoitaa osan somistuksesta Pelottomuuttaan kehuttuaan Maikki Lamberg myöntää, että jotkin asiat ainakin mietityttävät. Yksi sellainen on Rippelä Luostarin Puutarhan puutarhapuoli. Vuosi toisensa perään luonto on hoitanut ravintolan somistuksen, kun ikivanhat omenapuut, köynnökset ja monet muut kasvit kasvattavat lehtensä sekä kukkansa. Niitä ei auta turmella vääränlaisella hoidolla. Sen myötä paikka olisi mennyttä. – Elämä koostuu monista ilonaiheista. Sellainen on esimerkiksi tyytyväisenä lähtevä asiakas ja tietysti sekin, että saamme pidettyä kasvit puutarhurin tuella kukoistavina, Maikki sanoo. Vaikka kaikkeen tekemiseen liittyy riskejä, niitä ei kannata Maikin mielestä suotta pelätä. – Isäni sanoi, että virheitä sattuu, ne sallitaan, ne korjataan ja sitten vaan jatketaan!