Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Rymättylän kaupantädillä on kaksi elämää ohjaavaa suosikkilausetta - Niistä toisen hän haluaa tatuoinniksi, jos rohkeus riittää

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Heidi Miettinen, Hyvinkäällä syntynyt. Olen muuttanut Naantalin kautta Rymättylään vuonna 1979. Olen kaupantäti. Varhaisin lapsuusmuistosi? Jokin Kuusamon lähellä Kostonjärven rannalla vietetty mökkikesä. Olin siellä pienestä saakka kesäisin ja talvisin. Sitten se loppui, kun alkoi teiniaika. Minkälainen lapsi olit? En valittanut ikinä mistään. Nyt olen oppinut valittamaan. Mikä sinusta piti tulla isona? Kampaaja tai myyjä. Tavallaan olen siis unelma-ammatissani. Olen saanut olla Rymättylässä kolmessa ihanassa työpaikassa. Olin ensin Nesteellä Maijan mutkassa, sitten luin oppisopimuksella puutarhuriksi Jaantolla ja 2005 lähtien olen ollut Salessa. Paras saamasi elämänohje ja kuka sen antoi? Äidin äiti eli mummo antoi, että rakkautta runsahasti, rikkautta sopivasti, kestävyyttä loppuun asti. Hän oli posliinimaalaaja, joten se lukee yhdessä taulussani. Sitä lausetta käytän kaikkien hääkorteissa. Mielestäni se on aika mieletön lause. Sinut tunnetaan Rymättylässä kaupantätinä. Mitä kaikkea kaupassa Kaikkia kaupanalan töitä: tilauksia, hyllytystä ja kannan vastuuta. Meillä on hyvä tiimi, jossa saa tehdä kaikkea. Rymättylään avattiin 12.4. uusi Sale. Miten se tuntui työssäsi? Ihan mahtavaa, kun saa kokea uuden kaupan. Se on vähän kuin uusi duunipaikka. Meinasi tulla haikeus, kun ruvettiin vetämään alas vanhaa paikkaa, mutta uusi paikka on ihan mieletön. Nyt on esimerkiksi nousevat ja laskevat kassat helpottamassa työntekoa. Vanha kauppa oli tosi kylmä, uudessa lämpötilat ovat kunnossa. Valaistus on ihan toista luokkaa kuin vanhassa. Parasta kauppatyössä, entä mikä ei ole niin mukavaa? Parasta on iloiset ja hyväntuuliset asiakkaat. Huono puoli tulee varmaankin käänteisistä asiakkaista. Kaikilla ei ole aina hyvä päivä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin huomaan ottavani itseeni, vaikka esimerkiksi jonkin tuotteen puuttuminen ei olisikaan minun vikani. Kesällä kiire on ihana asia, kun asiakaskunta moninkertaistuu. Mökkiläiset ovat aina iloisia. Heistä saa voimaa kesään. Miten nollaudut työpäivän jälkeen? Syön hyvin ja nukahdan. Töihin annan henkisesti kaikkeni. Tämän ikäisenä kuntopuoli on sellainen, etten lähde työpäivän jälkeen jumppasalille. Vapaat ovat tietysti asia erikseen. Jos on vapaata ja mahdollisuus, menemme mieheni vanhempien mökille. Siellä nollautuu ihan täysin pelkästään meri- ja metsämaisemasta. Olet rymättyläläinen. Mitä näyttäisit vieraillesi kotiseudultasi? Rymättylän kirkon. Se on tosi kaunis. Hyväkuntoisille kavereille näyttäisin Aaslan ilmavalvontatornin, josta avautuu upeat maisemat. Onko sinulla perhettä? Asun mieheni kanssa kahdestaan. Hänellä on ennestään kolme tyttöä ja minulla on tytär sekä poika. Kaikki ovat omillaan. Nuorin on 23 ja vanhin on 30. Meillä on ihan mahtava porukka. Toissa viikonloppuna olimme Himos-reissulla. Lasten poika- ja tyttökaverit mukaan luettuna meitä on 12 hengen seurue. Lempipaikkasi? Miehen vanhempien mökki Merimaskussa pienen venematkan päässä. Tuhlaatko johonkin? En tuhlaa, ei ole hirveästi tuhlattavaksi. Kenet haluaisit tavata? Bonnie Tylerin . Kun olin 13, päätin tavata hänet. Hän on käynyt monta kertaa Suomessa, enkä ole tavannut. Tyttäreni oli Karjurockissa, missä hän kuvasi videolla naisen läheltä minua varten. Mihin uskot? Uskon positiiviseen tapahtumaketjuun. Pahoillakin asioilla on taipumus muuttua hyviksi. Lempiruokasi? Karjalanpaisti edesmenneen mummini ja äitini reseptillä. Nyt osaan jo itsekin tehdä hyvää karjalanpaistia. Paras lukemasi kirja tai katsomasi elokuva? Kirjoista hurahdin Harry Pottereihin, kun tytär rupesi saamaan niitä. En hirveästi lue kirjoja, koska nukahdan lukiessani. Lukiessani lapsille iltasatua, jouduin istumaan keskellä makuuhuonetta, etten nukahtanut heidän viereensä. Elokuvista tietysti Titanic. Siinä itkee aina. Mistä haaveilet? Hyvästä ja tasapainoisesta tulevaisuudesta. Toivottavasti ei olisi pahoja sairauksia tai kipuja itsellä sen paremmin kuin läheisilläkään. Mottosi? Carpe diem, eli tartu hetkeen. Kun täytän 50, haluan ottaa sellaisen tatuoinnin - jos uskallan.