Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Naantalilaisilla on Vanhakaupunkinsa ja turkulaisilla Luostarinmäkensä - Tässäkö on vastaava helmi Raisiosta?

Jos Raisiosta pitää osoittaa asumista ja teollisuutta sisältävä viehättävä kaupunginosa, se on ehdottomasti Asemanseutu. Vehnätien sekä Asematien ympärille rakentuneessa miljöössä on aistittavissa tuulahduksia 1920-luvulta, jolloin valmistuivat alueen keskeisimmät rakennukset. Vehnätien alussa on Akseli Kallion vuonna 1924 rakentama Kauppala. Kuten nimikin kertoo, rakennuksen päässä toimi useita vuosikymmeniä kauppa. Nykyisiä Kauppalan asukkaita on Jannu Mattila , 17. Piharakennus on hänen valtakuntaansa. Itse päärakennuksessa riittää tilaa yllin kyllin. Siellä asuvat Mattilan vanhemmat ja isovanhemmat. Mattilan mukaan kaupasta muistuttavat enää lähinnä vain suuret näyteikkunat. Aikojen saatossa taloon on tehty isoja remontteja. Kauppalan yläkertaan oli tehty porealtaalla varustettu saunaosasto, ennen kuin Mattilan perhe hankki talon toista kymmentä vuotta sitten. Jannu Mattilan mielestä Kauppalan parhaita puolia ovat suuri piha ja autotallit. Hän täyttää kohtapuolin 18-vuotta, joten oman ajopelin laittamisen mahdollistavat tilat saattavat olla pian tarpeen. Vaikka sisälle on tehty modernit asuinhuoneet, Mattila suhtautuu kriittisesti niin Kauppalan kuin lähitienoon muidenkin rakennusten ulkoasumuutoksiin. Särmikkäissä ja sangen kirjavasti maalatuissa puutaloissa on taikaa, joka tekee miljööstä rauhallisen. – Mieti nyt, naapurina on Raision tehtaat ja aivan vierestä kulkee maantie Naantaliin. Silti tunnelma on kuin maaseudulla, Mattila esittelee. Kaupan lopetus oli kova paikka Kohta Mattilan kanssa käydyn keskustelun jälkeen soi puhelin. Soittaja on Kauppalassa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut raisiolainen opettaja Harri Ylitalo , 75, joka on saanut tiedon jutunteosta. Hänen isänsä Yrjö Ylitalo piti Kauppalassa kauppaa vuoteen 1972 saakka. Tuolloin yleistyneet marketit veivät asiakkaat. – Kauppa oli pakko panna kiinni, kun päivässä saattoi pistäytyä enää yksi asiakas. Kaikenlaista siinä yritettiin, muun muassa halkokauppaa. Meille pikkupojille oli hauskaa leikkiä taskulamppujen kera halkopinojen välissä. Nimenomaan lapsuuden leikkeihin liittyvät muistot ovat tuolta seudulta kaikkein rakkaimpia muistoja, Ylitalo kertoo. Yrjö Ylitalolle järjestyi töitä tehtailta. – Kaupan sulkeminen oli isälle kova paikka. Kauppias kun oli siihen aikaan arvostettu henkilö. Tehtailla hänestä tuli duunari, Harri Ylitalo muistelee. Kauppalaa vastapäätä on Eino Aallon ja hänen vaimonsa Allin 50-luvun alussa tekemä kaupparakennus. Siinä toimi Aaltojen sekatavarakauppa ja pankki. Aallot olivat perustaneet ensimmäisen kauppansa Oy Vehnä Ab:n eli Raision tehtaiden naapuriin jo 1946, mutta se jäi Raisiontien uuden linjauksen alle. Aallot keskittyivät rautakauppaan, mikä siivitti heidät markettien tuoman murroskauden yli. Aikakäsitys nojasi junavuoroihin Noin vuotta Kauppalaa myöhemmin on valmistunut Raision rautatieasema. Se vihittiin käyttöön 30.5.1925. Raision kulttuuriympäristö ja vanha rakennuskanta teoksen mukaan asema synnytti vipinää, kun monet talot ryhtyivät toimittamaan hevoskärryillä maitoa asemalle, josta se kuljetettiin junakyydillä Turkuun. Junaliikenne antoi Asemanseudun asukkaille ajantajun. Esimerkiksi Maitojuna vislasi kello 7.20, Naantalin juna saapui 10.10 ja Uudenkaupungin postijuna puksutti asemalle 13.20. Asemasta muodostui kohtauspaikka, jossa junan odottamisen ohella järjestettiin kokouksia ja jopa tanssiaisia. Nykyään asemamiljööstä huolehtii Teija Hurmerinta perheineen. Asuintalokseen Hurmerinnat ovat kunnostaneet VR:n asuntolan, joka on yhtä vanha kuin asemarakennuskin. Asemamiljöö on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jota tulee pitää kunnossa hoitoperinteitä ja kulttuurihistoriaa vaalien. Teija Hurmerinta toteaa työtä riittävän niin puistoalueen kuin rakennustenkin parissa. Mittavaksi kunnostuskohteeksi hän toteaa esimerkiksi aseman katon tuhansine tiilineen. Koronakevät toi vieraita Etätöitä tehdessään Teija Hurmerinta on pannut merkille, että Asemanseutu on monille vierailukohde. – Liekö kyse kotimaanmatkailun piristymisestä, mutta täällä on käynyt viime aikoina todella paljon ihmisiä. Eikä Hurmerinnoilla ole mitään satunnaisia vieraita vastaan, kunhan heidän yksityisalueellaan käyttäydytään siivosti ja kohteliaasti. Eloa on tuonut myös Uudenkaupungin radan sähköistäminen. Sitä Hurmerinnat ovat päässeet seuraamaan aitiopaikalta. Konepajassa on kodikas asunto Asemanseudun kenties mielenkiintoisimmalla paikalla asuu Miia Koivisto . Hänen kotinsa on Nikolai Kallion rakennuttamassa konepajassa oleva huoneisto. Siinä Koivisto on asunut kolmisen vuotta. Konepajarakennuksen vanha osa on valmistunut 1928. Rapattu lisäosa on 1940-luvulta. Sisältä Koiviston koti on moderni. Vajaan 60 neliön asunto remontoitiin 2017. – Silloin oli puhetta, että haittaako minua tiettyjen lattialankkujen narina. Totesin, ettei haittaa. Se kuuluu vanhaan taloon, Koivisto sanoo. Sisustuksessa hän on vaalinut paikan henkeä hankkimalla vanhan radion, iäkkään nallen ja muuta historiallista esineistöä. Viime vuosina museojunat ovat pysähtyneet Raision asemalle. Koivisto kertoo mäyräkoiransa olevan hulluna höyryvetureihin. Se kuulee pillin vislauksen jo kaukaa. – Sitten menemme radan varteen. Minä otan valokuvia ja koira katsoo. Koiviston ikkunasta näkyy Nikolai Kalliolle kuulunut hirsirunkoinen omakotitalo. Nyt siinä asuu hänen vuokranantajansa. Vehnätien päässä on autoalan yrityksiä Pienteollisuus, kauppa ja asuminen ovat kulkeneet Asemanseudulla rinnatusten alusta saakka. Vehnätien loppupäässä on moderneja halleja. Niissä toimii autoalan yrityksiä. Teija Hurmerinta ja Miia Koivisto toteavat, etteivät hallien pihoilta kantautuvat satunnaiset äänet häiritse ainakaan heitä. Sellainen toiminta kuuluu alueen luonteeseen. TL-Motorsin Tomi Lehtilä toi yrityksensä Vehnätielle kolmisen vuotta sitten. Naapureina hänellä on autopesula, autokauppa ja toinen autokorjaamo. Äkkiseltään voisi kuvitella, että kaksi lähekkäistä korjaamoa on hankala yhtälö, mutta Lehtilän mukaan homma toimii molempia yrityksiä hyödyttävällä tavalla. – Meillä käy vähän nuorempaa asiakaskuntaa, heillä taas varttuneempaa. Jos meiltä ei löydy jotakin tiettyä juttua, käännymme heidän puoleensa ja päin vastoin. Rikki meneviä autoja tässä maailmassa riittää ja sen myötä myös asiakkaita meille korjaamoyrittäjille, Lehtilä sanoo.