Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö

Papan kyläkaupan postihyllyn päälliköstä tuli Raision liikunta- ja nuorisotoimen johtaja - Veri vetää taas kaupankäyntiin

Isoisä Reijo Hakorinta , 63, panee tyytyväisenä merkille, että kerrankin on valokuvia otettaessa ihmisiä telineillä. Vaisaaren lähiliikuntapaikalla koululaisia temppuilee taka-alalla, ja Raision liikunta- ja nuorisotointa vielä muutaman kuukauden johtava mies punnertaa. Hakorinta hengästyy. – Roolini on ollut koko ajan luoda edellytyksiä muille, ja oma huolenpito on ehkä jäänyt liian vähälle, hän sanoo. Pian siihenkin riittää aikaa. Hakorinta on ilmoittanut kaupungille irtisanoutumisestaan, ja eläkeläinen hänestä tulee maaliskuussa. Viimeinen varsinainen työpäivä on kuitenkin jo joulukuussa. Hakorinta irtisanoutui hyvissä ajoin, jotta kaupunki ehtisi rauhassa valita seuraajan. Kuortaneella kilpajuoksua Hakorinta on kotoisin Kuortaneelta, ja nuorena hän juoksi kilpaa, pelasi tennistä sekä oli sarjapelaaja lento-, pesä- ja jalkapallossa. – Tuli harrastettua enemmän lahjoilla, ja harjoittelu oli vähän sinne päin. Liian levoton tyyppi, Hakorinta tunnustaa. Hän pohtii, mihin rahkeet olisivat mahtaneet riittää, jos olisi harjoitellut tosissaan. Urheilutausta johdatti Hakorinnan opiskelemaan Jyväskylään 1970-luvulla. Liikuntatieteiden kandidaatista tuli sittemmin Kuortaneen urheiluopiston opettaja ja sen vapaa-aikakeskuksen johtaja. Hakorinnan siviilielämässä tuli suuri muutos, ja uuden vaimon kanssa hän muutti Turun seudulle. Työpaikka löytyi 2000-luvun alussa Raisiosta liikunta- ja nuorisotoimen johtajana. Lapset olivat jääneet Pohjanmaalle, ja tyttäret poikineen asuvat nykyään Seinäjoella, Hakorinta vaimonsa kanssa puolestaan Paimiossa. – Kohderyhmä Raisioon tullessani ei itse asiassa kauheasti muuttunut. Urheiluopistossa harrasteliikunta- ja nuorisourheilu oli päätoimiala, Raisiossa se vain rajoittui pienemmälle alalle raisiolaisten keskuuteen, Hakorinta kertoo. Verkostot löytyivät Raisiossa helposti. – !Yhteistyökulttuurin edelleen vahvistaminen oli yksi sellainen asia mihin urheiluopistolta tullessani halusin vaikuttaa. Verkostojen kanssa sielläkin pelattiin. Nämä eivät ole yhden miehen hommia, Hakorinta sanoo. – Mielestäni Raisiossa on kunnallinen demokratia toiminut hienosti. Minun tehtäväni on ollut ajatella ammatillisesta näkökulmasta asioita ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa pyrkiä tekemään fiksuja esityksiä, hän summaa. Hakorinnan mielestä olosuhteet ja palvelut olivat Raisiossa valmiiksi kunnossa ja hänen tehtävänsä oli päivittää ne. – Ei minulla ollut missään vaiheessa sellaista tunnetta että jotakin pitäisi radikaalisti muuttaa.  Raisiossa oli jo 1980-luvulla panostettu urheilu- ja liikunta-asioihin ja myös nuoriso-asioihin, Hakorinta kiittelee. Oli Ulpukka, oli Kerttulan liikuntakeskus, oli nuorisotiloja. – Tämän 16 vuoden aikana talouden puristuksessa on kohtuullisesti pystytty päivittämään asioita nykytasolle: kenttien peruskorjauksia, uusi jäähalli, liikuntahallin peruskorjaus. Iso asia oli saada liikunta- ja nuorisopalveluiden toimisto kirjastotalolle lähelle ihmisiä ja asiakkaita. Alaisia 30-40 Vakituista henkilöstöä Hakorinnan alaisena Raisiossa on noin 35. Alussa oli nelisenkymmentä. Kuinka mahtaa olla tulevaisuudessa? – Toiveeni on, että liikunnan ammatillinen näkökulma säilyisi Raisiossa. Siitä minä olen huolissani. Tällä hetkellä henkilöstötilanne on sellainen, että kun minä lähden, niin seuraavan kolmen vuoden aikana lähtee noin 10 lisää. Ikävä skenaario on se, että niitä vakansseja ei saada täyttää säästösyistä. Toive on se, että saataisiin jatkossakin koulutettuja ammattilaisia näihin tehtäviin. Kokonaisnäkemys liikunta- ja nuorisotoimen alasta pitää olla jollakin ammattilaisella toiminnan laadun varmistamiseksi. Papan kyläkaupan postihyllyn päällikkö Hakorinta oli lonkkaleikkauksessa kuusi vuotta sitten, ja liikkuminen on jälleen helpompaa. – Olen luvannut lähipiirille ja itselleni, että teen itselleni harjoitusohjelman. Keskityn siihen ainakin alkuvaiheessa. Taas pystyn pelaamaan padelia ja pyöräilemään aktiivisesti. Pääsin testaamaan sähköavusteista maastopyörää. Olisi tosi hienoa päästä metsäpoluille, Hakorinta haaveilee. Eläkkeellä Hakorintaa kiinnostaa vaikka kaupanteko. – Minun toinen vaihtoehtoni aikanaan oli lähteä kauppiasuralle. Koko äidin puolen suku on ollut kauppiaita. Olen itse ollut 10-vuotiaana papan kyläkaupan postihyllyn hyllypäällikkö. Sain lajitella aamupostin aina. Sitten postinkantaja tuli ja lähti jakamaan sitä. Jotain sellaista olisi kiva edelleenkin tehdä. Toisenkin kerran Hakorinta oli hyllypäällikkönä. – Kun lähdin opiskelemaan, olin Seinäjoella Keskon noutotukussa jauho- ja karkkihyllyn hyllypäällikkö. Sieltä on se ihmisten kanssa toimiminen tullut. Jos tulee sopiva sauma - on puhuttu rouvan kanssa että voisi ruveta vaikka torikauppaa tekemään, ihan vain huvikseen. Kolminkertainen isoisä Hakorinta on kolminkertainen isoisä. Hän on ohjannut tyttäriensä poikia jääkiekon suuntaan. – Minulla on ollut alusta alkaen suunnitelmana, että vanhimman tyttären poika, 9, on Tepsin mies, nuoremman tyttären 6-vuotias poika on Tapparan mies ja nuorempi poika, 2, on Ässien mies. Olen ratkaissut lahja-asiat sillä tavalla, että syntymästä asti olen yhden miehen kohdalla asioinut Tepsin verkkokaupassa, toisen kohdalla Tapparan ja kolmannen kohdalla Ässien. Ohjaus on ollut tuloksellista. – Vanhin poika, 9v, ilmoitti viisivuotiaana, että hän pelaa isona Tepsissä hyökkääjänä ja tulee pappan luo asumaan, myhäilee Hakorinta.