Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Koronavirus Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Nuohoojana ja talkkarina työskennellyt Raimo Kulmala on nähnyt raisiolaisen elämän kirjon ja kaupungin kehityksen

Raisiossa elettiin vuonna 1954 aikaa, jolloin keskustassa oli 6 rakennusta ja Tasalan aukiolla laidunsi lehmiä. 66 vuotta sitten silloin 15-vuotias Raimo Kulmala tuli Pöytyältä Raisioon naakelipojaksi Vulcan telakalle (myöhemmin Wärtsilän telakka). – Naakelipoikana minun tehtävänä oli laittaa niitti teräslevyyn, Toisella sivullani oli niittari ja toisella pirvari. Niitin sain niitin lämmittäjältä ja pihdeillä sitten asensin niitin reikään. Pirvari tuki teräslevyä toiselta puolen, kun niittari niittiä levyyn takoi, muistelee Kulmala. Yli vuoden Kulmala viihtyi naakelipoikana, kunnes 1955 lokakuussa hän aloitti nuohoojan työt isänsä jalanjäljissä. – Aluksi meillä oli nuohousalueena Raision pohjois-osat Aurinkotien, tai silloisen Naantalintien oikealla puolella. Myöhemmin alue suureni vielä Nesteentielle ja siitä Naantalin rajalle asti. Alueeseen kuului noin 2/3 Raision taloista, sanoo Kulmala. Tuohon aikaan talojen piippuja piti nuohota 4 kertaa vuodessa, joten raisiolaistalot tulivat Kulmalalle tutuiksi. Varsinaisia yllätyksiä tai ruumiita ei piipuista löytynyt, mutta muutama viinapullo kuitenkin. Niitä olivat talojen isännät piilotelleet emänniltään. – En ole onneksi joutunut näkemään kuolemaa työssäni, mutta kyllä muutamankin kerran nähnyt, miten elämää saatetaan alulle, Kulmala virnistää. Hänelle kesken petipuuhien paikalle ilmestyminen ei välttämättä ollut mikään yllättävä juttu, sen verran usein sitä kuulemma tapahtui. Kulmala ei muista pelästyneensä mitään, mutta ainakin kerran häntä on pelästytty. – Kerran menin mustan naamani kanssa nuohouskeikalle Vantossa sijaitsevaan taloon, jossa isäntä sattui makaamaan kovassa kuumeessa sängyssä. Hän heräsi tulooni ja päivitteli, että joko hän on helvettiin joutunut, Kulmala muistelee, Nuohousta ja elämän hetkiä nähtynä ja kuultuna Nuohousura Kulmalalla kesti 15 vuotta. Uran alussa hän kävi vaihtamassa työvaatteet vanhan kaupungintalon, nykyisen Harkon, asuntolan pienessä vessassa. Myöhemmin uuden palolaitoksen rakentumisen jälkeen nuohoojalla pääsi sinne pesulle ja jopa saunaan työpäivän päätteeksi. – Työvaatteita ei paljon kannattanut pestä. Öljypoltinten rikkipitoinen noki syövytti kankaat aika nopeasti, joten pesun sijaan vaatteet vaihdettiin yleensä uusiin. Kulmala kertoo. Nuohoojan työssä hän kertoo olleensa myös sosiaalityössä, sillä vanhukset mielellään kertoivat asioistaan ja huolistaankin piippuja nuohoamaan tulleelle nokipojalle. Kulmala ei koskaan tohtinut lähteä pois näiden luota kuuntelematta ensin suruja ja iloja. Hän myös lupasi ihmiselle, ettei kerro niistä eteenpäin. Eikä ole kertonutkaan. – Yksi aika mieltä kuohuttava paikka oli eräs asunto Somersojalla, jossa asusti pari vanhapoikaa. Heillä oli tapana kantaa sisälle pitkiä koivunrunkoja ja polttaa niitä vähitellen hellassa siten, että työnsivät runkoa hellanpesään sisälle sitä mukaa, kun runko paloi. Keittiö oli täynnä puun kuorta ja muuta, että seassa näkyi muun muassa matoja. Se puistatti, paljastaa Kulmala. Nuohousuran jälkeen hän pääsi Raision kaupungin töihin kiinteistönhoitajaksi. Aluksi hänen vastuullaan oli Mahittulan nuorisotalon ja Kaurin vanhustentalojen kiinteistönhoito. Vuonna 1981, kun uusi kaupungintalo valmistui, Kulmala siirtyi sen talkkariksi. Seuraavien vuosien aikana Kulmalalle tuli siis tutuksi kaupungintalon kaikki metkut ja kulmat, kunnes hän jäi sairaseläkkeelle vuonna 1994 selkävaivojen vuoksi. – Kyllä minä täysin raisiolaisena itseäni pidän ja tunnen, tai tunsin, tämän kaupungin läpikotaisin. Joskus aiemmin tunsin melkein kaikki asukkaatkin, nykyään en tunne enää ketään, Kulmala naurahtaa. Kuloisista Pasalan kautta Lumparlaan Kulmala on perheineen asunut Raisioon muuton jälkeen ensin Kuloisissa ja sitten Pasalassa. Löydettyään puolison 60-luvulla, he muuttivat tienristeyksen taloiksi -kutsuttuihin kerrostaloihin. Vuonna 1972 Kulmalat muuttivat Lumparlaan, jossa ovat viihtyneet tähän asti ja viihtyvät edelleenkin. – Kolmesta lapsesta kaksi asuu ihan näillä Lumparlan kulmilla ja kolmaskin melko lähellä, Maariassa. Lastenlapsia on siunaantunut 8, joista nuorin on 15 ja vanhin 30. Yksi lastenlastenlapsikin on, kohta täyttää 2 vuotta. Mikäs tässä on vanheta, tuntuu vaan, että koko ajan kauhe kiire, ettei ehdi millään kaikkea, Kulmala pohtii. Tosin hän ei nyt heti keksi, mitä se kaikki on, mitä pitäisi ehtiä. Kulmalan voi tavata joka aamu kello 9 kahvila Krutongissa, jossa hän kokoontuu pohtimaan paikallista menoa jo tutuksi tuleen ystäväporukan kanssa. Tänään perjantaina Kulmala viettää 81-vuotissyntymäpäiviään ja tarjoaa kakkukahvit ystäväporukalle. Muutoin hän kuulemma ”on matkoilla” eikä vietä syntymäpäiviään sen kummemmin, kuin muutenkaan perjantaita viettää. – Viikon kohokohta on saunavuoro. Pääsee vaimon kanssa saunaan, viikon paras juttu ehdottomasti, Kulmala sanoo arvoituksellisesti myhäillen.