Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

37 vuotta opettajana Raision alakouluissa – Asta Sulonen: ”Lapsista on tullut osallistuvampia ja rohkeampia, mutta myös lyhytjännitteisempiä”

Kuka olet, mitä teet ja mistä tulet? Asta Sulonen. Olen toiminut vuodesta 1982 luokanopettajana Raisiossa, ensin 20 vuotta Kuloisten koulussa ja sitten 17 vuotta Kaanaan koulussa. Asun Mynämäellä, josta olen myös kotoisin. Kerro perheestäsi. Olen naimisissa ja minulla on kolme aikuista lasta sekä alle kaksivuotias lapsenlapsi. Ensimmäinen muistosi opettajana? Todella vihreänä, kun minulla ei ollut mitään kokemusta, sain äitiyslomansijaisena haasteellisen luokan. Moneen kertaan olisin kaivannut opastusta ja vinkkiä, toki sitä sainkin. Ensimmäiseksi ajattelin, että olenko oikeassa paikassa ollenkaan, mutta vakituisena varmistui, että kyllä tämä on ihan minun juttuni. Entä hauskin sattumus? Niitä on vaikka kuinka paljon. Pienten kanssa on moneen kertaan huudeltu äitiä, ja sitten lasta on voinut vähän nolottaakin, mutta olen aina sanonut, että ei haittaa, minä olen nyt se varaäiti täällä. Ne ovat hauskoja hetkiä, kun esimerkiksi luokkaretkillä tulee vietettyä pidempiä aikoja yhdessä ja juteltua vapaammin. Mikä opettajan työssä on mukavinta? Mukavinta ovat lapset, nähdä se kaikki oppiminen. Kun on kuusi vuotta opettanut samaa luokkaa, silloin kiintyy kaikkiin lapsiin ja he tulevat tosi läheisiksi, varmaan puolin ja toisin opitaan tuntemaan toisemme. Minulla on ollut hyvät työkaverit ja hyvä työyhteisö. Entä haastavinta? Haastavinta ovat monenmoiset ongelmat, joita lapsilla on. Välillä tulee olo, että mistä voisi pyytää apua, kun tuntuu, etteivät omat konstit riitä. Miten koulu on muuttunut vuosien varrella? Koulu on koko ajan muutoksessa, opetussuunnitelmat, ajat ja lapset ovat muuttuneet. Lapsista on tullut osallistuvampia ja rohkeampia, mutta myös lyhytjännitteisempiä. Pitkää, samaa puurtamista ei jakseta, se täytyy ottaa huomioon. Tietotekniikka on tuonut paljon lisää ja monipuolistanut toimintatapoja. Perusasiat, kuten hyvät käytöstavat ja oppiminen eivät muutu. Millainen opettaja olet ollut? Luulen, että oppilaiden kanssa läsnäolo ja kuunteleminen ovat vahvuuksiani. Otan oppilaiden asiat omakseni. Millaisilla lempinimillä oppilaat ovat sinua kutsuneet? Etunimellä ovat lapset kutsuneet, se on niin lyhyt, ettei oikein ole vääntynyt mihinkään. En ole ainakaan kuullut mitään lempinimiä. Millä mielellä siirryt eläkkeelle? Tosi hyvällä mielellä. Olen tehnyt töitä 37 vuotta ja ollut tyytyväinen työhöni. Nyt elämä täytetään jollakin muulla, matkustelulla, puutarhanhoidolla, lapsenlapsen kanssa touhuamisella ja ystävien kanssa ajan viettämisellä. Olen 60-vuotias ja nautin siitä, että voin hyväkuntoisena jäädä eläkkeelle. Mitä harrastat? Harrastan myös kirjapiiriä entisten opettajatyökavereiden kanssa. Yhdessä myös matkustellaan ja tehdään vaellusreissuja. Olen käynyt Suomen kohteissa, esimerkiksi pohjoisessa ja kansallispuistoissa. Nähdäänkö sinut vielä sijaisopettajana? Koskaan ei varmaan pidä sanoa, että ei nähdä, mutta tällä hetkellä tuntuu, että ei nähdä. Mikä saa sinut iloiseksi? Monetkin asiat. Ehdoton ykkönen on lapsenlapseni Onni. Ystävien ja perheen kanssa oleminen ja matkustellessa uusien paikkojen näkeminen. Mikä sinua suututtaa? Täytyy sanoa, että puhe ilmastonmuutoksesta ja se, miten luontoa tuhotaan, huolestuttaa eniten. Kaikenlainen vilpillinen ja epärehellinen käytös. Mihin uskot? Täytyy yrittää uskoa kaikkeen hyvään, positiivisella mielellä. Asioilla on taipumus järjestyä. Mitä muut eivät tiedä sinusta? Ei ole suuria salaisuuksia, joita voisi paljastaa. Pelkään tosi paljon korkeita paikkoja.