Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Seija Sorsavirta haluaa opettaa ja opastaa vielä eläkkeelläkin

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Seija Sorsavirta , erityisopettaja ja kasvatustieteiden maisteri rahaisesta Raisiosta. Olen syntyperäinen monennen polven turkulainen. Onko sinulla perhettä? Olen leski. Puolisoni kuoli neljä ja puoli vuotta sitten. Meillä ei ole omia lapsia. Olen aina sanonut, että minulla on ihania lapsia, joista maksetaan kerran kuukaudessa pikkuisen palkkaa. Minkälainen on 67-vuotias Seija Sorsavirta? Olen edelleenkin täynnä virtaa. Olen saanut lahjaksi hyvän terveyden, joka on ollut suureksi siunaukseksi. Minulla on ollut työtä, josta olen pitänyt ja hyvä työnantaja sekä kivat työtoverit. Olen jatkanut yli oman eläkeiän. Minkälainen on tyttömäinen Seija? Innostuva ja dynaaminen. Uskon learning for life -ideologiaan. Ihan varmasti ihminen oppii myös iän myötä. Olen aloittanut espanjan opinnot tässä muutama vuosi sitten. Vuosikymmenten varrella olen saanut tietoa muun muassa muista kielistä, mikä hyödyttää opiskelua. Olen innostunut digiharrastajakin. Väitän osaavani tieto- ja viestintäteknologiset taidot siinä missä moni nuorempikin kollega. Opetit pikkutyttönä veljeäsi lukemaan. Sekö innosti opettajaksi? No joo, se on ainakin hauska muisto. Veljeni on vähän runsas kaksi vuotta minua nuorempi. Elämässään hän on pärjännyt mainiosti, mutta ehkä kirjat eivät olleet hänelle ykkösharrastus. Tehtiin diili vanhempieni kanssa, että opetan veljeäni olohuoneessa ovet kiinni. Veli istui pulpetissa ja otettiin vihot esille. Tuntipalkkani oli kaksi tai kolme markkaa. Veljeni kuittasi saaneensa opetuksen. Hän sanoi, että minun avullani sinä et rikastu. Lähinnä opetin hänelle kieliä ja koetin tehdä hänestä vähän enemmän lukumiestä. Hänestä tuli menestynyt yrittäjä. Minkälainen sija opastamisella on elämässäsi? Se on suorastaan toinen elämäni! Opiskeluaikana opettajakorkeakoulussa olin Farma-emäntänä maatalousnäyttelyissä Artukaisissa. Sieltä minut napattiin messuemännäksi Turun Messuille. Siinä rytäkässä kesällä 1972 ja -73 olin myös Unionin öljy-yhtiön skootterioppaana. Olimme esimerkiksi vastassa Viikingin ja Siljan laivamatkustajia. Katsoimme rekisterikilven perusteella oikean kielen ja sitten vaan opastimme. 1976 minut hyväksyttiin Turun kaupungin matkailuoppaiden peruskurssille. Siitä avautui aivan uusi maailma koulutyön rinnalle. Pian lupauduin oman toimen ohella Suomen Opasliiton sihteeriksi ja sittemmin puheenjohtajaksi. Pääsin myös kansainvälisiin kokouksiin katsomaan, miten matkailutyötä tehdään ulkomailla. Teit opetustöitä Ruotsissa. Kerro siitä! Lähdin Raisiosta erityisopettajan virasta ruotsalaiseen kouluun, jossa oli 28 kansallisuutta. Tuolloin meillä ei ollut Raisiossa ainuttakaan maahanmuuttajaa. Se oli aikamoinen kulttuurishokki. Kaikkea en Tukholman murteesta ihan ymmärtänytkään. Minulla oli varmaankin paljon niitä tuntemuksia, joita maahanmuuttajilla on tullessaan vieraaseen kulttuuriin ja kieliympäristöön. Alussa tuntui ihan hurjalta, vaikka minulla oli hyvä työ ja koulutus. Kokemustani ei tietenkään voi verrata siihen, kun tänä päivänä tullaan Syyriasta sodan jaloista. Työskentelin Ruotsissa 1985-87. Minulla on edelleen paljon yhteyksiä sinne. Koen Ruotsin toiseksi kotimaakseni. 80-luvun lopulla Raisioon sitten tuli maahanmuuttaja. Miten hän sulautui koulumaailmaan? Hän oli amerikkalainen poika, jolla oli suomalainen isä ja yhdysvaltalainen äiti. Isä oli todennut Kerttulan koulun rehtori Niilo Kiiskelle , että tästä pojasta tehdään suomalainen mies. Kiiski talutti pojan luokkaani ja sanoi: ”Kun meille on tullut ulkomainen poika, ota sinä hänet huostaasi.” Niin me Miken kanssa aloitimme. Yhteisenä kielenä meillä oli englanti. Sen jälkeen minulle on tullut ihan ummikkoja lapsia. Ruotsin vuodet avasivat silmät auttamaan pakolaisia, siirtolaisia ja muilla taustoilla tulleita. Mikä on hauskin koulumuistosi? Hauska muisto liittyy erääseen uimahallikäyntiin. Minulle tultiin kantelemaan, että luokkani pojat reuhovat poikienpuolella suihkuttaen vettä ja heittäen liikaa löylyä kiukaalle. Minähän nuorena tyttönä säntäsin paikalle ja avasin saunan oven. Lauteilla istui Tahvion koulun rehtori Aatos Sirén poikien kanssa. Hän oli tullut meidän jälkeen. Aatos, herrasmies kun oli, sieltä vaan kättään heilutti ja sanoi: ”Terve!” Minulta meni ovi vauhdilla kiinni. Sen jälkeen en ole miestenpuolelle lähtenyt. Koulussa minulle naurettiin seuraavilla uintikerroilla, että menetkö taas vähän komentamaan miestenpuolelle. Mikä on suurin muutos raisiolaisessa koulumaailmassa urasi aikana? Peruskoulu on koulu, jossa opetetaan perusasiat: hyvä lukutaito, kirjoitustaito ja laskutaito. Ne ovat kuin kirvesmiehen työvälineet. Tämä asia ei ole muuttunut mihinkään. Suuri plusmerkkinen muutos on sähköisen maailman tuleminen. Lapset ovat näppäriä koneiden kanssa. Paljolti se on tietysti pelaamista. Voisi tehdä muutakin. On paljon ilmaisohjelmia: matematiikkaan, äidinkieleen ja vieraisiin kieliin. Kouluista annetaan mielellään osoitteita sivustoille, joissa voi harjoitella vaikka kokeisiin. Aloittaessani 33 ekaluokkalaisen kanssa ei ollut tietoakaan koulunkäynninavustajista tai aamu- ja iltapäiväkerhoista. Kaikki tällainen on lasten ja perheiden kannalta muutosta parempaan suuntaan. Pitkän virkaurasi salaisuus? Minulla on ollut usko siihen, että työlläni on merkitystä, vaikka en ehkä näe tulosta tässä ja nyt. Saan tehdä työtä, jolla on omasta mielestäni mielekkyyttä. Raision kaupunki on ollut erittäin hyvä työnantaja. Sain aikanaan viran Raisiosta ja Kaarinasta. Minulla oli kaksi päivää aikaa miettiä, kumpaan menen. Valitsin Raision. Päätökseeni vaikutti se, että äitini oli töissä Raisio Yhtymän kassaosastolla ja isäni Nesteellä työsuunnittelijana. Antaisitko jonkin vinkin nuoremmille kollegoillesi? Kun tulin 23-vuotiaana Konsan kouluun, kuvittelin 33 ekaluokkalaiselle käyneen aivan armottoman onnen. Kukaan ei ole niin osaava kuin juuri valmistunut. Minähän päätin opettaa lapset suit sait lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Se ei kaikkien osalta mennyt ihan kuin Strömsössä. Vuosi vuodelta nöyrryin siihen, ettei arki ole ehkä kokonaan minun vallassani. Tein ruutuvihkoihin tuntisuunnitelmat. Lasten edessä tuntisuunnitelma meni monesti aivan uusiksi. Joku oli pudonnut katolta ja yksi kiipeili puussa. Hyvä suunnittelu on toki tärkeää, mutta sen lisäksi tarvitaan tilanneälyä ja tilannetaitoa. On hyvä tehdä töitä tiimeissä ja pareittain. Siten oppii hirveän paljon. Kannattaa yrittää luoda luottamuksellisia välejä myös lasten vanhempiin. On kaiken a ja o, että vanhemmat ymmärtävät meidän olevan samassa veneessä lapsen parhaaksi. Mitä aiot tehdä eläkepäivillä? Aion matkustaa paljon. Maailmassa on mielenkiintoisia kulttuureja ja paikkoja. Hiukan on kysytty, saako minua pyytää sijaiseksi. Jos terveys sallii ja kotona olen, lähden kyllä sijaiseksikin. Lehti työuran ja eläkkeen välillä kääntyy nyt, mikä tuntuu erittäin haikealta. 46 vuotta opettajana ja 45 vuotta Raisiossa, josta 2,5 vuotta virkavapaalla Ruotsissa. Sielultani olen opettaja. Vähän minua on kysytty myös aikuisopetuksen suunnalta. Maahanmuuttajaopetus on lähellä sydäntäni. Mielelläni olisin jollain tavalla mukana opetustyössä, mutta ei ehkä siten, että kello soi joka aamu puoli seitsemältä. Sain juuri tietää, että minulle on tulossa pieni lonkkaoperaatio viimeisen kouluviikon maanantaina. Yksi jos toinenkin on tiedustellut, miten tehdään juhlien kanssa. Olen esittänyt toiveen, että pidetään eläkejuhlat koulun alkaessa syksyllä. En pane päätäni juhlien edellä pensaaseen. Sitten juhlitaan ja juodaan monta kupillista kahvia!