Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Lisävakuutus turvaa riskilajeja harrastavaa – ” Jos juostessa revähtää reisi, se ei ole tapaturma”

Pienet haaverit kuuluvat aktiivisen ihmisen elämään. Mitä hurjempaa lajia harrastaa, sen todennäköisempää on, että vahinkoja sattuu. Kysyimme kolmelta suurelta vakuutusyhtiöltä, millaisia tapaturmia ja vahinkoja tavalliset henkilövakuutukset korvaavat ja milloin liikkujan kannattaisi harkita lisäturvan ottamista. If, Lähi-Tapiola ja Pohjola-vakuutus noudattavat samoja pääperiaatteita liikuntaharrastusten ja urheilun vakuuttamisessa. Kaikki kilpaurheilu ja sen harjoittelu vaativat jonkinlaista lisävakuutusta tavallisten henkilövakuutusten, kuten tapaturmavakuutuksen päälle tai niiden sijaan. Lisäksi vakuutusyhtiöt ovat määritelleet riskialttiita lajeja, jotka eivät sisälly tavallisiin henkilövakuutuksiin. Vakuutusyhtiöiden tarjoamat vakuutukset urheilijoille ja riskilajien harrastajille eroavat hieman sisällöltään. Tässä jutussa mainitut vakuutusesimerkit hintoineen eivät siksi ole täysin vertailukelpoisia keskenään. Hinnoissa ei ole myöskään huomioitu mahdollisia alennuksia. Tavallinen tapaturmavakuutus, sairauskuluvakuutus tai vastaava riittää usein sunnuntailenkkeilijälle ja satunnaiselle punttisalilla kävijälle. Tapaturmavakuutuksessa on kuitenkin heikkoutensa. Se korvaa vain puhtaasti vakuutusehdoissa määriteltyjä tapahtumia. – Tapaturmassa tarvitsee olla ulkoinen tekijä, eli esimerkiksi kaadut, törmäät johonkin tai putoat jostain. Jos esimerkiksi juostessa revähtää reisi, se ei ole tapaturma. Tapaturmavakuutus ei kata vahinkoa, vaikka se olisikin sattunut yllättäen, sanoo vakuutuspäällikkö Petri Laine Ifistä. Laaja tapaturmavakuutus, sairausvakuutus tai vastaava vakuutusturva sen sijaan voi kattaa myös rasitusperäisiä vammoja. If määritellee lajien riskiluokan neliportaisella asteikolla. Riskiluokka määrää, kuinka paljon urheiluvakuutuksen hinnaksi tulee. Myös LähiTapiola käyttää samankaltaista riskiluokittelua. Ifin luokituksessa pienimmän riskin lajeja ovat esimerkiksi tanssi, pesäpallo ja uinti. Toisessa riskiluokassa ovat muun muassa mäkihyppy, cheerleading ja yleisurheilu. Kolmanteen ryhmään kuuluvat suurin osa palloilulajeista, kamppailulajit sekä esimerkiksi jääkiekko ja kiipeily. Korkeimman riskin lajeja ovat esimerkiksi crossfit, lumilautailu ja painonnosto. Näistä lajeista kamppailulajit, kiipeily ja painonnosto vaativat aina lisäturvan. Muut vaativat urheiluvakuutusta vain, jos kilpailee lajeissa. Riskilajeja harrastavat ja kilpaurheilijat voivat Ifissä ottaa laajan tapaturmavakuutuksen tai sairauskuluvakuutuksen päälle lisävakuutuksen. Vakuutuksen perushintaan vaikuttavat muun muassa vakuutuksen ottajan ikä ja asuinpaikka. LähiTapiolassa urheiluvakuutus on niin ikään laajennus, jonka voi ottaa tapaturmavakuutuksen päälle poistamaan urheilurajoituksen. Jos tapaturmavakuutukseen valitsee hoitokulujen korvausmääräksi esimerkiksi 20 000 euroa per tapaturma, sama korvausmäärä koskee laajennetussa vakuutuksessa urheilutapaturmia. Ifin ja LähiTapiolan vakuutuksissa oleellisin ero on siinä, että Ifillä hoitokulujen korvausmäärä kattaa koko vakuutuskauden ja LähiTapiolalla korvaus on tapaturmakohtainen. Lähi-Tapiolan ja Ifin urheiluvakuutukset ovat voimassa kaikissa saman riskiluokan lajeissa sekä alempien luokkien lajeissa. Jos esimerkiksi jääkiekkoilija ottaa urheiluvakuutuksen, hän voi samalla turvalla pelata jalkapalloa tai vaikkapa harrastaa nyrkkeilyä. Pohjola-vakuutus lähestyy urheilijan vakuutusturvaa hieman eri tavalla. Käytännössä kilpaurheilijalla tai riskilajia harrastavalla on kaksi vaihtoehtoa, Terveysvakuutus urheilijan turvilla ja Sporttiturva. Urheilijan turvat laajentavat aikuisen Terveysvakuutusta kattamaan tietyt erikoislajit, riskialttiit lajit ja kilpaurheilun. Henkilöasiakkaiden henkilövakuutuksista vastaava yksikönpäällikkö Atte Erkamo kertoo, että Terveysvakuutuksen voi ottaa myös pelkillä urheilijan turvilla. Tällöin vakuutus korvaa vain urheiluun liittyviä vahinkoja. Vakuutuksen voi niin ikään laajentaa koskemaan tiettyjä urheiluun liittyviä sairauksia, kuten rasitusmurtumia. Sporttiturva taas toimii urheiluliittojen lisenssivakuutuksena. Erkamon mukaan sen voi pääsääntöisesti ostaa lajiliiton kautta lisenssiä ostettaessa. Sporttiturvan sisältö sovitaan urheiluliiton kanssa. Terveysvakuutuksen sisältö räätälöidään asiakkaan tarpeiden mukaan. Jokaisen lajin vakuuttaminen sovitaan erikseen, koska ei ole valmista yleispätevää vakuutusta. – Olemme pyrkineet siihen, että hinta olisi mahdollisimman riskinmukainen. Silloin se tulee käytännössä yksittäisen urheilulajin kautta, Erkamo sanoo. Vakuutusyhtiöillä on myös eri tapoja vakuuttaa lasten urheiluharrastuksia. Alle 12-vuotiaat eivät Ifissä tarvitse urheiluvakuutusta. Vauvavakuutus, Lapsivakuutus tai laaja tapaturmavakuutus riittävät kaikessa urheilussa. Lähi-Tapiolassa tapaturmavakuutus taas kattaa kaikki lapsen urheiluharrastukset 17 ikävuoteen saakka. Lajikohtaisten lisenssivakuutusten sijaan riittää siis, että lapsella on yksi tapaturmavakuutus voimassa. Pohjolan Terveysvakuutuksella voi vakuuttaa kaikki lapsen kilpaurheilulajit 16-vuotiaaksi asti. Tätä vanhemmat voivat valita vakuutukseensa yhden tai useamman lajin. Vakuutusyhtiöt eroavat myös siinä, miten urheilun voi vakuuttaa matkan ajaksi. Monet kokeilevat mielellään uusia ja riskialttiita lajeja reissussa. Pääsääntöisesti matkavakuutuksia koskevat samat rajoitukset kilpaurheilusta ja riskilajeista. Ifin matkavakuutus mahdollistaa kuitenkin joidenkin riskialttiiden lajien kokeilun. Esimerkiksi kiipeily ja jäätikkövaellus sisältyvät vakuutukseen, jos ne ovat ohjattuja ja kestävät enintään 4 tuntia. Lähi-Tapiolan ja Pohjolan matkavakuutuksia täytyy laajentaa koskemaan riskilajeja, jos vakuutuksen ottajalla ei ole valmiiksi tällaista vakuutusta ja hän haluaa kokeilla jotain riskilajia. – Jos vaikkapa Thaimaan-matkalla laitesukeltaa, urheilulaajennuksen voi ottaa sille tietylle ajanjaksolle, kun tietää harrastavansa riskilajia, sanoo Lähi-Tapiolan Kirsi Katainen. Urheilijan vakuutukset ovat kaikilla yhtiöillä pääsääntöisesti voimassa niin kotimaassa kuin ulkomailla.