Ladataan
Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Live Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kova kokemus yläasteella teki raisiolaisesta Siru Marjusesta elinikäisen auttajan

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Olen Siru Marjunen . Syntynyt Mynämäellä ja kasvanut Mietoisissa. Nyt elän Raisiossa. Olen kolmen lapsen äiti. Harrastuksenani on voimakkaasti oman perheen rinnalla tämä toinen perhe, eli vähäosaiset. Montako autettavaa perhettä olet vuosien aikana kohdannut? Toista sataa. Kukaan autetuista ei ole enää avun piirissä. Elämä on vienyt heitä eteenpäin ja monista autetuista on tullut auttajia. Lapsiperheiden lisäksi autettavien joukossa on ollut esimerkiksi eläkeläisiä, jotka vähistä varoistaan tukevat työttömiksi jääneitä lapsiaan ja samalla tinkivät itse kaikista menoistaan. Minkälaisissa elämäntilanteissa olevat ihmiset pyytävät apua? Ongelmat voivat johtua monenlaisista asioista. Joku saattaa periä hometalon ja joutuu sen kanssa pahaan velkakierteeseen. Työttömyys, sairaudet ja masennus ovat hankalia juttuja. Teetkö auttamistyötä yksityishenkilönä vai järjestön jäsenenä? Teoriassa yksityishenkilönä, mutta minulla on tukenani 150 ihmistä, yrityksiä ja useita järjestöjä. Noin kerran kuussa kokoontuva ydinporukkamme koostuu vanhoista SPR:n ystävätoimintaryhmän kävijöistä. Meillä ei ole varsinaista nimeä. Täytät 1.12. 50 vuotta. Juhlitko merkkipäivänäsi? En todellakaan meinannut juhlia. En pidä itsestäni meteliä. Olen mieluummin touhuava muurahainen kuin istun jossakin kaikkien katsottavana. Menemme kuitenkin juhlamummolaan lounaalle. Tähänastisen elämäsi kohokohta? Lapset. Minkälainen koululainen olit? Tunnollinen ja kiltti. Kouluaikaan liittyy muisto, joka on vaikuttaa vieläkin. Yläasteella kuulin nuoresta, jolla ei ollut ystäviä ja jota kiusattiin. Hän päätyi lopettamaan elämänsä. En tuntenut poikaa, mutta hänen puolestaan minulle tuli paha mieli. Pyysin Taivaan Isää johdattamaan minua tuollaisessa tilanteessa olevien luokse. Toiveammattisi? Olin sukuni ensimmäinen ylioppilas ja minusta tuli yo-laborantti. Olen toiveammatissani. Työskentelen laboranttina Eurofinsillä. Kuinka päädyit Raisioon? Koulun kautta. Tulin 1991 Raisio Yhtymään työharjoitteluun. Päädyin sinne kesätöihin ja sitten äitiyslomasijaiseksi. Sain vakipaikan, kun olin itse äitiyslomalla. Onko sinulla perhettä? Perheeseen kuuluu minä, puolisoni ja kolme lastani. Veljeni, äitini ja tuffa ovat vahvasti mukana. Kenet haluaisit tavata? Edesmenneen Terttu Para-Hiltusen . Hän on opettanut minua vapaaehtoistyössä. Mikä saa sinut iloiseksi? Kun tiedän toisen ihmisen olevan onnellinen ja näen asioiden lähteneen parempaan suuntaan. Mistä yllätyit viimeksi? Tästä haastattelusta. Hyväntekeväisyys on mielestäni sitä, ettei siitä tehdä lehtijuttuja. Ihanaa, että ihmiset saavat apua, mutta paljonko autettuja perheitä kiusataan asian tultua ilmi. Mihin uskot? Hyvyyteen, rehellisyyteen, rakkauteen sekä lapsuuden Taivaan Isään ja hänen kiltteyteensä. Lempipaikkasi? Niitä on monta. Läheisten kanssa lempipaikkani on missä vaan. Krookilan Juhlamummolaan voisin jäädä asumaan, Kuralan Kylämäki on yksi sielunmaisemapaikkani samoin Porin Reposaari. Mieliruokasi? Mieheni laittama spagetti-jauhelihaerikoisuus. Mitä näyttäisit vieraillesi Raisiosta? Kesällä veisin heidät Alppiruusupuistoon, Kuntokeitaaseen, Kerttulan kuntoradalle ja hautausmaalle Kirkkauden kappeliin. Kuinka luonnehtisit lapsiperheiden tilannetta? On hyvin eriarvoisessa asemassa olevia perheitä. Suuri kunnioitus niille vähävaraisten perheiden vanhemmille, jotka jaksavat taistella oikeuksiensa puolesta. Kaikki eivät siinä tilanteessa jaksa tai pysty hoitamaan asioita. Keksitkö jotakin uutta, joka voisi auttaa vaikeassa asemassa olevia? Lapsille ja nuorille voisi olla rauhan paikka, jossa olisi muutama mummo aina vuorollansa. Sinne voisi mennä kokemaan lämpöä, välittämistä ja läheisyyttä. Välillä siellä voitaisiin laittaa yhdessä ruokaa. Lattialla olisi räsymatot ja ikkunalaudoilla pelargonit. Mitä vanhemman kannattaa tehdä, kun voimavarat ovat vähissä? Kaikista asioista kannattaa jutella ihmisille ja hakea apua. Minä ja ryhmäni olemme käytettävissä. Apua saa myös esimerkiksi Hope-yhdistyksestä ja seurakunnista. Miten toivoisit ihmisten auttavan vähäosaisia? Ensimmäinen askel löytyy Charles Dickensin runosta. Siinä sanotaan, että sua toinen täällä tuskin tarvitsee, mutta väärin on, jos mieles suljet. Sillä ehkä hälle tarpeen on, hymys vain kun ohi kuljet. Joskus hymy voi pelastaa päivän ja joskus vielä enemmän. Se on ensimmäinen ja ihana auttamisen askel. Asuu Raisiossa. Täyttää 1.12. 50 vuotta. Perheeseen kuuluu mies ja kolme lasta. Koulutukseltaan yo-laborantti. Harrastaa ystäviensä kanssa vähäosaisten auttamista. Vapaaehtoiset auttajat ja avun tarvitsijat voivat ottaa Marjuseen yhteyttä, p. 040 773 5725. Motto: ”Jokainen voi tehdä oman osuutensa, vaikka hymyilemällä”.