Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Kirves käteen ja Espanjaan

Koiransa ulkoiluttama naapuri oli pysähtynyt silmäilemään taloyhtiön nurmelle parkkeerattua raskasta henkilönosturia. Musta kuono oli kumartunut nuuhkimaan laitteen karkeakuvioiseen renkaaseen takertunutta tummaa kokkaretta - siis koiran kuono. Miehellä itsellään oli valkoisen miehen nenä, joka leijui vakaasti 160 sentin korkeudessa. Naapuri tutkaili harkitsevan hyväksyvästi koneen mittoja: Kyllä nostovarsi helposti yltäisi ylimmäistenkin eli neljänsin kerroksien parvekkeille. Ne oli määrä suihkuttaa puhtaiksi, ennen kuin niiden pinnat saisivat uudet maalit. Niin oli taloyhtiön vuosikokous joukkoviisaudessaan päättänyt. Seisahdin miehen viereen. "Vasta tänä aamuna sain tyhjennetyksi oman parvekkeeni", kerroin. "Aloittavat A-rapusta, joten ehdin kyllä ne pari tuoliani myöhemminkin viedä sisään", vastasi C-rapun asukas. Sitten hän siirtyi minusta puoli metriä etäämmälle ja saman tien toisen puolimetrisen. Niin oli tervehditty ja rupateltu, joten jatkettiin matkaa, hän koiransa johtamana ja minä töihin. Olin muutama päivä aikaisemmin palannut Espanjasta. Madridissa oli kielikoulussa opittu verbimuotojen käyttöä sekä espanjalaisia tapoja. Punaviinin ja makeutetun hiilihappoveden sekoitusta oli juotu lounailla, olalle oli jatkuvasti taputeltu, poskisuukkoja vaihdettu ja halattu. Naapuriin ei edes käsikontakti ollut lähellä, mutta silti tämä oli vetäytynyt. Hänen turvaetäisyytensä oli vähintään puolitoista metriä, ellei jopa kaksi. Jos ollaan lähempänä, omilla jaloillaan rauhassa seisomiselle ei kerta kaikkiaan riitä tilaa. Ehkei hän ollut käynyt Espanjassa toisenlaisiin tapoihin tutustumassa. Ainakin yksi tapaeroista johtuva konflikti kurssilla syntyi. Äreänä ja vetäytyvänä aamiaiselle saapunut suomalaismies räjähti moiteryöppyyn, kun espanjalainen isäntä oli lähestynyt ja taputtanut tätä hartioille samalla kysäisten, millaisena tämä kahvinsa haluasi. Tylyssä reaktiossa riitti myöhemmin yhdessä pohtimista. Espanjalaiset saivat ensimmäisen kerran kuulla siitä, miten Suomessa ennen muinoin lähdettiin pirtiltä kirves kädessä jokea yläjuoksulle, jos virta oli sieltä erehtynyt lastuja tuomaan. Sekin oli kulttuurivaihtoa.