Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Putkiaivoksi jussimetsään

Moni nainen kehuskelee sillä, että hän kykenee tekemään useita asioita samanaikaisesti. Samalla hän katsoo ylemmyydentuntoisesti miehiä, jotka saavat väheksyvän määritelmän ”putkiaivo”. Sopii kaikin mokomin kehuskella. Hyvä vain on, jos sellaisesta kerskailusta iloa saa tai vaikkapa lohtua vastineeksi sille epäreiluudelle, että miehiä on työelämässä korkeammissa asemissa tai että naisen euro on vähemmän kuin miehen. Epäreiluutta riittää muutenkin: yhä vain miehille sallitaan vaikkapa seksielämässä sellaista kukista kukkiin lentämistä, mistä naisia aletaan kutsua halveksivilla termeillä. Tässä asiassa tasa-arvo on tosin ainakin Suomessa lisääntynyt. Iloa aina maailmaan lisää mahtuu. Samoin iloittelua, joka on muuten osuva ja hauska termi seksille. Ellen väärin muista juuri sitä termiä käytti kirjailija Mika Waltari ainakin Sinuhe Egyptiläisessään ja ties vaikka muissakin tiiliskiviromaaneissaan. Nyt juhannuksena on käsillä kaikkein suurimman iloittelun aika, jonka odottamattomia ja odotettuja seurauksia on odotettavissa ensi keväänä. Naisista vielä - jos se nyt paikkansa pitää, että he kykenevät samanaikaiseen monen asian tekemiseen paljon enemmän kuin miehet - nykyisessä työelämässä sellainen taito on haluttu, kysytty ja vaadittu. Joten eiköhän niitä johtajan palleja riitä naisille entistä enemmän valloitettaviksi. Onnea vain! Kukapa ei iloittelusta pitäisi - minäkin pidän. Sellaista en jussi-juhannukseksi kuitenkaan suunnittele, ja mahtaisiko suunnittelu sen paremmin tulokseenkaan johtaa. Tarkoitukseni on hankkiutua putkiaivoksi metsään - sillehän en sitten mitään voi, jos siellä vastaan tulee ja kohdalle pysähtyy joku iloluontoinen moniasiakykenijä. Siinä tapauksessa katsotaan mitä tapahtuu ja ehkäpä iloitellaan yhdessä, onhan kuitenkin juhannus ja riemun raikkahin aika! Putkiaivona metsässä oleminen on tekoa. Tiedän erään hakkuualueen, jossa minulla on lupa ja valta kerätä hylättyjä tukinpätkiä, paksuja latvoja ja lihavia oksia. Rukkaset pihkaten ja selkää varoen niitä on ilo kantaa kasaan sahaa ja kirvestä odottamaan. Siinä puuhassa tekee vain yhtä asiaa, ja ensin ajattelu lentää sitten kuollakseen. Aivojen hikoilusta on niin iloasia vapautua! Putkiaivona metsässä se onnistuu.