Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Teatterikritiikki: Fingerporia varman päälle

Kävin lauantaina teatteri Emmassa katsomassa, miten suosikkisarjakuvani Fingerpori taittuu teatterin lavalle. Pertti Jarlan ja Petja Lähteen käsikirjoittamassa ja Pentti Kotkaniemen ohjaamassa kesähupailussa Fingerpori ja kuntaliitoksen uhka marssitetaan lavalle puolensataa Fingerporista reväistyä hahmoa ja mietitään, miten sarjakuvakaupunki välttää pakkoliitoksen Turkuun. Yleisöä näytelmä houkutteli paljon, mutta ihan loppuunmyyty näytös ei ollut. Yleisöön tuntuivat suoraan sarjakuvasta napatut sketsit uppoavan, mutta itse huomasin nauravani vain muutaman kerran niille. Kuluneimmat Fingerpori-väännökset Jorman pullottamisesta alushousuissa, Valon lapsesta, Juhannussimasta ja Mieleen tulemisesta olivat nerokkaan hauskoja ensimmäistä kertaa luettuna, mutta noin kymmenen kerran jälkeen kuultuna ne eivät jaksa nostaa hymyä kasvoille. Toisaalta, jos niihin ei olisi viitattu näytelmässä mitenkään, niin olisi sekin tuntunut pettymykseltä. Linda Wiklund , Miska Kaukonen ja Tom Petäjä urakoivat kukin lähes parikymmentä Fingerpori-roolia illan aikana, mikä on kunnioitettava suoritus. Petäjän loihtima hahmo Fingerporin vakiopervosta Asko Arimo Vileniuksesta oli osuva, mutta aikuisviihdetähti Urho Puuman keikistelyt vähissä vaatteissa menivät jo yleisönkosiskelun puolelle. Linda Wiklund Heimo Vesan puolisona Irma Kääriäisenä oli hurmaava. Miska Kaukonen oli täysosuma niin luihunoloisena J. Suorona , Aulis Homeliuksena kuin Mustanaamiona. Näytelmän päähenkilö Heimo Vesa ( Pertti Sveholm ) toi rauhoittavaa tasapainoa kaiken hälyn keskelle. Fingerpori-näytelmä on ammattitaitoisesti tehtyä kesäviihdettä, mutta kovin sovinnaista ja riskejä kaihtavaa. Fingerpori-sarjakuvan ideana ovat sanaleikit, homonyymit, jotka eivät ainakaan kaikille aukea ensilukemalta. Näytelmää taas on kirjoitettu niin alleviivaavasti, että kaikki peräpenkilläkin istuvat varmasti hoksaavat vitsit. Samalla oivallukset jäävät vähiin – ainakin Fingerporia entuudestaan tuntevalle. Sen korvaa ylenmääräinen kohkaaminen. Toisella puoliajalla oleva suvantovaihe tuntui itse asiassa virkistävältä kiivaan hahmoruletin jälkeen ja näytelmän päähenkilöihin tuli hitunen syvyyttä. Vielä lopuksi: Erityiskiitoksen ansaitsee Alisha Davidowin suunnittelema puvustus ja Petriina Suomelan suunnittelema naamiointi. Niiden ansiosta hahmot näyttivät sarjakuvamaisilta myös lavalla.