Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Hyvää tuulta kotkalaisittain

"Hyvää tuulta!" Siten tervehti aamulenkillään nainen, joka reippaili vastakkaiseen suuntaan Kotkassa jalkapalloareenan viereisellä Puistotiellä. Hän hymyili kilpaa auringon kanssa, joka lauantaina kello 8.30 jo kirkasti ympäristön. Kuntoileva nainen uhkui itse sitä samaa hyvää tuulta ja selitti, että toivotus on vanha ja tuttu Kotkassa, vaikkakin se oli jäänyt unholaan. Hänestä sitä on syytä alkaa käyttää taas. Kyllä se aamun kirkkautta entisestään lisäsi. Puhuttelusta ilahtuneena jatkoin kävelyä kohti entistä öljysatamaa ja nykyistä viihtyisää, suosittua ja laajaa Katariinan Meripuistoa. Heti toinen vastaantulija kysäisi Ai, onko kauppa jo auki? Hän oli epäilemättä huomannut kädessäni roikottamani aamusalaattipussin ja vesipullon. Hän meni jo menojaan, mutta ennätin huikata hänelle Hyvää tuulta! Tästä Kotkan Tall Ships Races -vierailun aamustahan oli kehkeytymässä harvinaislaatuinen katutervehdysten sarja. 50 metriä eteenpäin ja liikenteettömän Puistotien toiselta puolelta alkoi kuulua kummastuttavaa lorinaa. Sitten kerrostalon pihakeinusta joku huusi ylöspäin: Tuosta tulee vielä sanomista! Katsoin korkeuksiin ja näin miten nuorehko mies oli yhdistänyt kätensä haarojensa tienoille ja kirkas suihku venyi maahan saakka. Laskin että parveke oli kuudennessa kerroksessa. Tämä ei kuulu minulle, tuumin ja jatkoin kävelyä. Kukaties lorottaja oli yhä Meripäivien juhlahumussa. Nekin juhlat Kotkassa oli viikonloppuna. Tulin ruutikellarin muistomerkille, ja luin mitä siitä kyltissä sanottiin. Se oli yksi harvoista rakennuksista, joka oli Ruotsinsalmen linnoituskaupungista jäänyt englantilaisilta tuhoamatta Krimin sodan aikana 1855-56. Taas tuli uusi lenkkeilijänainen, nyt takaa. Suunsa avasi hänkin ja kehotti jatkamaan Katariinan puistoon, koska se oli erityisen ihastuttava. Sinne olinkin matkalla aamiaistani syömään. Yhtä matkaa etenimme ja sain tietää, että tunti oli lenkkiä jo tullut täyteen. Pari muuta vastaantulija tokaisi vielä jotakin. Olivatpa avoimia epeleitä nämä kotkalaiset! Aika vastakohta taannoiselle kokemukselle omakotialueella Turussa, kun toivotin jalkakäytävällä vastaan tulevalle rouvalle hyvää huomenta. Arvokas ikänainen muljautti silmiään epäluuloisesti, eikä vastannut.