Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Reportaasi: Työt ja palvelut karkaavat, mutta Aaslan henki on voimissaan

Noin 85 asukkaan Aaslaluodon rauhaa Rymättylässä eivät nurkan takana Itämerta kyntävät risteilyjätit riko. Laitumilla nautiskelevat lampaat, lehmät ja hevoset heittävät kulkijan keskelle vanhan ajan maalaisidylliä. Seesteistä maisemaa värittävät järvet, pellot ja kalliometsät. Tarja Ylikylä muutti aikoinaan Aaslaluodolle ”nuoreksi emännäksi”. Hän nauttii luonnon rauhasta ja kauneudesta. Luodolla luonto tulee lähelle. –Puput syövät herneet ja peurat taimet, kurki repii perunoita, ketut syövät mansikat ja supi karviaiset ja mäyrä syö kaikki loput. Mutta hyvä on olla silti, Ylikylä naurahtaa. "Pönttoasunto" kaupungissa Paljasjalkaisella aaslalaisella Raija Saarisella on talveksi myös kaupunkiasunto kerrostalossa Naantalissa. ”Pöntöstä” on yleensä kiire pois. Saarella kuulee varikset, kurjet ja käet ja näkee tähtitaivaan. Merikotkakaan ei ole tavaton näky. Joka vuodenajassa on puolensa. –Talvella nautin eniten, kun on hirveä myrsky ja laitan hellaan valkean ja villasukat jalkaan, eikä tarvitse lähteä mihinkään. Ja kesällä ei malta nukkua, kun on niin valoisaa ja kaunista. Vapaa-ajan asuntoja Aaslassa on parisensataa. Aulis Lehdellä on ollut mökki luodolla vuodesta 1968 alkaen. –Nyt juhannuksena oli jo neljäs polvi mökillä. Tämä luonto on ainutlaatuinen, ja mukavat naapurit. Ainoa miinuspuoli on, että peuroja on valtava määrä, Lehti harmittelee lieveilmiötä, punkkien lisääntymistä. Työt ja palvelut karkaavat Paikalliset asukkaat ovat vuosikymmenten saatossa joutuneet luopumaan palveluistaan ja elinkeinoistaan. Aikoinaan Aaslassa oli oma ala- ja yläaste. 1970-luvulla luodolta lähti kauppa ja pankki. Kauppa-auto kulki aikansa. Ennen joka talossa oli sikoja ja lampaita, nyt viljelykin alkaa olla katoava luonnonvara. Yhä useammat käyvät töissä Turun suunnalla, kun maanviljely siirtyy isompiin yksiköihin. Kalastuselinkeino on saarella kokonaan loppunut. Kari Kantonen kalasti Aaslassa puolisonsa kanssa 20 vuotta, kunnes hylkeet ja merimetsot tulivat. –Täytyy hakea Norjan lohta kaupasta. Tuntuu entiseen tilanteeseen verrattuna kurjalta. Täällä ei ole kalastajia, joilta saisi edes ostaa kalaa, se on aika nolo juttu, kun ollaan saaristossa. Luodolta mies ei silti ole halunnut lähteä. Leipä löytyy nykyään naapurisaaren venetelakalta. Palvelujen puutetta ovat paikanneet luotolaisten hyvä yhteishenki ja naapurisopu. Se ei paikallisten mukaan ole saaristossa itsestäänselvyys. Aaslalaiset ovat naapureita keskenään välimatkasta riippumatta, ja ovelle voi koputtaa etukäteen sopimatta. –Täällä on sellainen Aaslan henki vieläkin olemassa. Naapurit tunnetaan ja heitä autetaan. Tuntuu, että ollaan samassa veneessä, ehkä siksi, kun tuo lossi rajaa, arvelee Kantonen. Pienoisparlamentti ja tätikerho Yhteishengestä kertoo sekin, että luodolla on toiminut ”tätikerho” yli 50 vuotta. Erään talon emännän nimipäivät jalostuivat ompeluseuraksi, joka kokoontuu yhä säännöllisen epäsäännöllisesti. Siellä käyvät kahvittelemassa ja jutustelemassa kaiken ikäiset naisihmiset. – Tämä on sellainen kyläyhteisö, että jos tarvitset apua, sitä voi pyytää ja aina saa, kiittää Raija Saarinen. Miesväellä ei omaa kerhoa ole, mutta Aaslaluodolla ikänsä asunut maanviljelijä Teuvo Ylikylä muistaa virkaa joskus hoitaneen ”pienoisparlamentin”. –Se kokoontui silloin tällöin milloin minkäkin vajan nurkkaan tai sisällekin. Sillä hoidettiin murheet, jos silloin mitään murheita olikaan. Sinne ei naisia kutsuttu luonnollisista syistä. Se olisi pilannut kaiken, Ylikylä virnistää. Talvinuottaus on Ylikylän mukaan aikoinaan ollut Aaslaluodolla merkittävä tekijä. Nuotanvetopäättäjäisiin, ”metsäpeijaisiin”, otettiin mukaan makkarat ja moottorisaha. –Laitettiin joku kelo nurin ja tehtiin emäprasu. Liikenneyhteydet huolettavat Pikku Rengastien varrella sijaitsevalle Aaslaluodolle pääsee maitse Röölän ja Airismaan kautta. Kirveenrauman sillan saaristomaisemien jälkeen tie jatkuu Hämmärönsalmen rantaan, josta on Aaslaluodolle lyhyt lossimatka. Uusia palveluja alueella ovat Fölin kutsuliikenne ja kesän linja-autoyhteys Turusta Hankaan. Ilman autoa saarella elo olisi asukkaiden mielestä mahdotonta. Hämmärönsalmen lossin liikennöinnin soisi säilyvän nykyisellään. – Todella tärkeältä tuntuu, että saataisiin lossiaikataulut säilytettyä näin. Uhkakuvia on ollut pitkistä odotusajoista. Pidän hyvänä, että pieni rengastie kulkee Nauvoon. Kun on liikennettä, lossia käytetään ja koetaan tarpeellisemmaksi pitää se liikenteessä, Kari Kantonen toteaa. Myös Teuvo Ylikylän mielestä mökkiläiset ja matkailijat auttavat asiaa. –He pitävät yllä palveluja ja tuovat tänne elämää. He ovat myös kriittisempiä valittamaan puutteista, kun paikalliset vain tyytyisivät kohtaloonsa. Aaslassa kasvaneen ja saarelle paluumuuttaneen Nina Saaren ”lähikauppa” on Nauvossa, jonne perhe pääsee veneellä vartissa. 4,5-vuotias Edla -tytär on koko elämänsä kantanut Aaslaluodon nuorimman asukkaan titteliä. Lähiaikoina se siirtyy pikkusisarelle. –Vielä riittää koulubussille käyttäjiä. Välillä hirvittää, kun kaupunki aikoo laittaa pieniä kävelemään 2-3 kilometriä, kun ei mitään katuvalojakaan ole. Toivotaan, etteivät palvelut karkaisi Rymättylää kauemmas. Saisi tulla lapsiperheitä enemmän, että palvelut pysyisivät, Saari toivoo. Videolla Aaslaluodon Karhuvuori ja näkötorni.