Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Yhdellä pillerillä sumusta valoon

Jokunen vuosi sitten oli työterveyslääkärin kanssa puhetta jaksamattomuudesta ja näköalattomuudesta. Kuuntelua ja empatiaa oli tarjolla heti ja apteekkikäynnin jälkeen saisi myös mielialalääkettä. Lääkärin tarjoomuksista ensimmäiset tuntuivat välittömästi ja pysyvästi hyviltä. Jälkimmäinen ehdotus kavahdutti. Mutta hei, koetetaan! Ensimmäisen pillerin jälkeen pää oli kuin kumipumpuliin kääritty. Reaktio oli kuitenkin selitetty normaaliksi. Pitäisi vain jaksaa malttaa muutama viikko niin kyllä se siitä. Hyvän perustelun sille, ettei toista pilleriä ollenkaan ottaisi, sai kuitenkin siitä, kun lenkillä pulssi ei noussut, ei sitten millään. Sydämestä puuttui puhti. Sellaista sivuvaikutusta ei ollut papereihin listattu, ja lääkärikin tuumasi, että lääke on paras hylätä. Muistiin ei ole kaivertunut, tarjosiko lääkäri tilalle toista lääkettä. Oma ajatus joka tapauksessa oli, että kyllä hitto vie pitää olla toinenkin keino päästä ulos elämän sumusta. Nykyään on kirkkaampaa, kiitos siitä vaikkapa kaikkeudelle! Vai olisiko lääkärin empaattisuus antanut tönäyksen uuteen suuntaan? Kun vaikeudet on saatu selätetyksi ja ne ovat jääneet riittävän kauas taakse, niille voi alkaa olla kiitollinen. Vaikeudet ovat se tarpeellinen syvä kuoppa, johon pitää pudota ja jossa kurjuus maksimoituu, mutta josta noustua se entinen maailma näyttää uudelta. Hengenvaarallinen se kuoppa silti on, eivätkä jotkut sieltä koskaan nouse. Lääkärikirja Duodecimin mukaan 700 000 suomalaista käyttää vuosittain ainakin lyhyesti jotakin psyykenlääkettä. Niiksi luetellaan psykoosilääkkeet, masennus- ja depressiolääkkeet, mielialantasaajalääkkeet, ahdistuslääkkeet sekä uni- ja nukahduslääkkeet. Suomalaisista joka kahdeksas, siis. On kritisoitu, että pahoinvoivaa Suomea pidetään pillereillä pystyssä ja että työnantajat maksavat työterveysasemille siitä, että nämä psyykelääkkein, halvalla ja äkkiä nostavat työntekijän taas työkuntoiseksi. Tällöin oireilun todelliset syyt saattavat jäädä selvittämättä. Suomi ja suomalaiset ovat paradoksin paradoksi. Maailman tervein, onnellisin ja koulutetuin - ja maailman lääkityin, pahoinvoivin ja mykkä. Kun menee hyvin, menee huonosti, ja päinvastoin.