Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Homeen aiheuttamaa: Huonosti tunnettu sairaus pudottaa tyhjän päälle

Väsyttää. Päätä särkee. Lihakset eivät toimi, kun pitäisi nostaa jotain tai tempaista joku pikainen spurtti. Hengästyttää. Aivosumu valtaa pään ja migreeni pukkaa päälle täysipäiväisesti. Hajut ärsyttävät, joidenkin kemikaalien tai hajujen läheisyydessä ei voi olla tai julkisissa kulkuneuvoissa loppuu happi. Autossa ja toimistoissa ilmastoinnin ilmavirtaus saa voimaan pahoin. Närästyskin vaivaa, vaikka on omasta mielestään syönyt terveellisesti. Vaikka kuinka kuntoilisi, ei kunto nouse ja kiivaan suorittamisen jälkeen seuraavan päivä kuluu krapulassa, vaikka alkoholia ei olisi edes nauttinutkaan. Kun yhden vaivan saa ehkä hetkellisesti hallintaan, putkahtaa esiin toinen ja kolmas ja tuntuu, ettei elimistön ongelmille loppua näy. Professori ja sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri Ville Valtonen on kuullut tuhansia vastaavia tarinoita, joilla kaikilla on selvä yhteinen tekijä: altistuminen homeelle elämän jossain vaiheessa. –Homeelle altistuminen on kumulatiivista, eli kertautuvaa. Välttämättä ihminen ei oirehdi alkuvaiheen altistuksen aikana, jos altistumisen määrä ei ylitä ihmisen omaa suojamekanismia. Niissä asioissa ihmiset ovat erilaisia, toiset herkempiä kuin toiset. Toisaalta, mikä tahansa voi sitten katkaista jaksamisen, jolloin pienikin määrä homealtistusta voi jatkossa nostaa oireet esiin ja sairastuttaa ihmisen pahastikin, kuvailee Valtonen. Vaikka diagnoosin tekeminen ei välttämättä ole vaikeaa, niin syy-yhteyksien toteennäyttäminen on ainakin toistaiseksi lähes mahdotonta. Vaikka esimerkiksi rakennusten sisäilmalle on olemassa erityiset mikrobien raja-arvot, ne ovat Valtosen mielestä turhia, koska ihmiset reagoivat homeisiin eri herkkyydellä. –Koska ainakaan vielä ei ole olemassa yhtään testiä, jolla voisi varmuudella osoittaa oireiden johtuvan homeesta, joutuvat lääkärit tekemään diagnoosin potilaan kertoman oirekuvan perusteella. Valitettavasti sellaiset luottamukselliset potilas-lääkäri -suhteet, joissa lääkäri uskoo potilaan sanaan enemmän kuin testeihin, ovat harvassa. Siksi potilas voi kokea turhautuneisuutta, jos missään testeissä ei todeta elimellisiä vikoja ja potilas tuntee, että häntä ei uskota. Samalla esimerkiksi työnantajat tai jopa lääkärit voivat kuvitella, että kyse on potilaan psyykkisistä ongelmista fyysisten sairauksien sijaan, sanoo Valtonen.   Moninaiset mekanismit Valtonen on yksi niistä harvoista suomalaislääkäreistä, jotka tietävät, mistä ns. sairaan rakennuksen syndroomasta on kyse. Oli sitten kyse asunnosta tai työpaikasta, sisäilma sairastuttaa ihmisiä Suomessa yhä enenevissä määrin. Valtonen kertoo, että sisäilman epäpuhtaudet kuten homeet voivat aiheuttaa oireita monilla eri mekanismeilla, joista tärkeimmät ovat toksiset mekanismit, immunologis-allergiset mekanismit sekä sekundaaristen infektioiden kautta. –Jotkut homeet ovat erittäin allergisoivia. Ne eivät välttämättä näy allergiatesteissä, jotka tehdään verikokeena tai prick-testinä, joten homeesta johtuvat sairaudet voivat olla vaikeasti diagnosoitavissa. Kuitenkin, oman urani aikana 40 vuotta Helsingin yliopistollisen sairaalan infektio-osastolla olen nähnyt tuhansien homeongelmista kärsivien taudinkuvan. Jos esimerkiksi 40-vuotias aiemmin perusterve ihminen tulee elämänsä ensimmäistä kertaa lääkäriin toistuvien poskiontelotulehdusten vuoksi, voisin olla satavarma siitä, että kyseessä on altistuminen homeille ja homeet ovat mukana poskiontelotulehduksen syntymekanismeissa, lataa Valtonen. Valtosen vastaanotolla potilas kuulee yleensä vakiokysymyksen "Muistatko, onko jossain rakennuksessa. jossa olet oleillut pitkiä aikoja, ollut vesivahinko?". –Esimerkiksi katossa ollut vuoto eli vettä tulee katon läpi sateella on yleensä selvin merkki siitä, että potilas on altistunut homeelle ja homeilla voi olla osuutta monenlaisten oireiden aiheuttajana. Vaikka vahinko olisi korjattu tai kuivatettu, jäävät homeitiöt usein kattorakenteisiin ja leviävät sieltä sisäilmaan joko ilmastointia tai rakenteita pitkin. Niiden pitoisuuksien mittaaminen rakenteista on vaikeaa, eikä homeille voida asettaa terveysperusteisia raja-arvoja sisäilmassa, sanoo Valtonen.   Oireiden etenemisen huomaaminen arkipäivää infektiolääkärille Homeesta aiheutuvat oireet listataan neurologisiin, reumaattisiin, hengitystieperäisiin ja muihin oireisiin, joihin kuuluvat muun muassa infektion suoranaisesti aiheuttamat sairaudet ja oireet. Valtosen mukaan oireet alkavat yleensä pitkittyneellä päänsäryllä, jolle ei löydy selitystä. Aivosumu, muistikatkokset ja huimaus ovat tyypillisiä oireita sairaan rakennuksen syndroomassa, joksi homealtistuksen alkuvaiheen oireita kutsutaan, koska ne selvästi liittyvät oleskeluun rakennuksessa, jossa on kosteusvaurioita ja hometta. –Nykytutkimuksen mukaan homeet voivat vaikuttaa haitallisesti solujen mitokondrioihin ja sitä kautta vaikeuttavat solujen toimintaa. Oireita voi ilmetä monista eri elimistä, esimerkiksi kilparauhasen vajaatoiminnan takaa voi löytyä altistus homeelle. Reumaperäiset oireet, kuten fibromyalgian puhkeaminen voi selittyä samalla tavoin, vaikka syy-yhteyksien osoittaminen onkin vaikeaa, kuvailee Valtonen. Koska sairastuneen solutason toiminta muuttuu eri elimissä, myös lihasten palautuminen sekä koko elimistön palautuminen päivittäisestä rasituksesta hidastuu. Siksi useiden alkuoireiden jälkeen sairastuneille voi joskus kehittyä krooninen väsymysoireyhtymä, joka voi pahimmillaan aiheuttaa työkyvyttömyyttä. –Toinen vaihe homesairaudessa on noin puolessa tapauksia monikemikaaliyliherkkyys, jossa potilas saa oireita hyvin pieninä pitoisuuksina mm. hajusteista, maaleista, savuista, pölystä, liikennesaasteista ja monista muista kemikaaleista. Mielenkiintoinen osa-alue monikemikaaliyliherkkyydessä on hajoavista rakenteista hengitysilmaan tulevat kaasumaiset VOC-yhdisteet, joita ei välttämättä haista. Ne ovat usein allergisoivia ja toksisia yhdisteitä, joiden mittaaminen on hankalaa. Monikemikaaliyliherkkyys rajoittaa jo sairastuneen elämää todella suuresti, usein enemmän kuin pelkkä homesairaus. Kaikki homeista sairastuneet eivät monikemikaaliyliherkkyyteen sairastu, mutta kuitenkin noin puolet homepotilaista. Valtonen kertoo, että tutkimukset ovat osoittaneet myös sähköyliherkkyyden olevan yhteydessä home- ja monikemikaaliyliherkkyyteen.  –Sähköyliherkkyys näyttäisi olevan yleensä viimeinen vaihe home- ja monikemikaaliyliherkkyyden jälkeen. Homesairaus, monikemikaaliyliherkkyys ja sähköherkkyys ovat kaikki ympäristön yliherkkyyssairauksia, valaisee Valtonen.   Hoitona altistuksen välttäminen Homeesta johtuvien sairauksien hoidossa on kolme tärkeää asiaa. Ihan ensimmäisenä pitää tietenkin tiedostaa, missä tai mistä oireet pahenevat. Sen loogisena jatkumona on sitten välttää niitä paikkoja, joissa altistuminen jatkuu ja oireita tulee. Joko vaihtaa asuntoa tai korjata asunto, jos se on mahdollista. Sama koskee työpaikkoja. Homeelle altistuneen ja siitä oireita saavan henkilön olisi Valtosen mielestä vältettävä mahdollisimman tarkasti altistumista lisää homeelle. Mikä tarkoittaisi siis työolojen uudelleen järjestämistä joko etsimälle työntekijälle sellainen työskentelytila, jossa hometta ei ole, tai vaikkapa etätyön teettäminen terveestä kodista käsin. Esimerkiksi kaupunkien henkilökunnassa, kuten opettajissa ja sairaanhoitajissa on suuri määrä sellaisia, jotka eivät löydä itselleen oireita aiheuttamatonta työtilaa. Tilanne on kestämätön, varsinkin kun valtiolla ja kunnilla on rakennusten korjausvelkaa yli 50 miljardia jo nyt. –Koska homealtistuksesta johtuvat sairaudet eivät yleensä kuulu kelan tai vakuutusyhtiöiden korvaamiin sairauksiin, niiden perusteella on vaikea saada sairauslomia, sairauseläkkeistä puhumattakaan. Näin ollen homesairaat, monikemikaaliyliherkät sekä sähköyliherkät potilaat jäävät usein täysin tyhjän päälle ja ilman yhteiskunnan sosiaalisia tukiverkkoja. Näin ei pitäisi olla, vaan homealtistuksesta sairastuneilla pitäisi olla yhtäläinen mahdollisuus saada sairauskorvausta kuin muidenkin, painottaa Valtonen. Altistumisen välttämisen lisäksi sairauden hoitoon kuuluvat runsas kävely raittiissa ulkoilmassa keuhkotuuletuksen tehostamiseksi sekä vähähiilihydraattinen luomukasviksia sisältävä ruokavalio.