Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ilkka Pärssisen purjehdustarina: Navigare necesse est 2017

Vuosia harmiteltiin menetystä: "Kauniiden neliöpurjeiden, sprii- ja kahvelitakilaisten puuveneiden historiallisen arvostuksen aikakausi suomenkielisessä osassa lounaissaaristoa on... Perinteisten talonpoikaisveneiden jokakesäinen esittäytyminen ja purjehduskilpailu Naantalin pikku aukolla on... voi miten surullista, päättynyt". Moni ajatteli: Pahempaa ei voi tulla Kukaan meistä - niin ainakin minusta tuntui - ei enää odottanut kohtuullista kulttuurista satsausta, tyylitajua, tai sitten ihmeherätystä uneliaalta Naantalilta. Moni puuvenettä purjehtiva pessimisti ajatteli, että tämän pahemmaksi tilanne ei enää voi tulla. Mutta joku optimisti - Markku Jussilan ja Marcus von Weissenbergin tavoin - piti yllä selittämättömän sinnikästä toivoa: kyllä voi! Ja niin vihdoin tuli tämä itsenäisen 100-vuotiaan isänmaan, niin, ja yhtä vanhan Naantalin Purjehdusseuran iloinen juhlavuosi. Ja saatiin sen, ja monien myötämielisten sponsorien avulla herätetyksi saaristolaisveneiden purjehduskilpailut uudelleen Naantaliin: Hurraa. Myötätuulessa Aaslalta Naantaliin Torstainen myötätuuliajo Aaslalta Naantaliin oli vauhdikkaampi kuin aiemmat lähtöni talonpoikaisveneiden kisoihin. Koko yön lounaan ja lännen puoleinen tuuli oli suhistellut kallioittemme männiköissä. Päätin lähteä aikaisin, seitsemältä. Tiedotukset lupailivat kohtalaisia avotuulia aamupäivälle. Purin 77-vuotiaan Inkerini reivit Ruoninlahdella tuuli vaikutti tasaiselta. Siksi purin 77-vuotiaan Inkeri-veneeni reivit edellisen kovemman tuulen ajon jäljiltä ja valmistelin täyden purjekerran. Lähdin kuitenkin pelkällä isolla ja kun ajoin ulos Väärämaan salmesta näin aamuauringon vastavalosta, miten Aaslan Purhan kivet syljeskelivät. Jo ennen tuuleen pääsyä arvelin, että kulku tulisi ainakin alkumatkasta olemaan kuoppaista, veden liike Ominaisten aukolla oli sellainen. Jouduin vilkuilemaan olan ja tavan takaa suoran länsituulen puhallusta Innamosta Orhisaarille asti. Puomi nousi liian ylös Aallokko kasvoi Pitkäniemen pään kohdalle niin isoksi että kertalaineitten ja puuskien osuessa yhteen puomi nousi liian ylös, purje karkaili tötterölle, ja sivuheijaus aiheutti ikävän epävarmuuden keulan painumisesta ja kovasta kuohunnasta. Vasta Krampin suojissa aallokko asettui. Airiston selkä oli oivallista sivumyötäistä. Nostin fokan vasta siellä ja sain ajoon pitkänmatkan rauhallisuutta. Mietin sanaparia Yksin Airistolla. Ohitin katsauksenomaisesti Hämmärönsalmen suun - näin kaukaa vilauksen lossista - ja Kollinpään, Uutiskuuvan ja Kirveenrauman. Samassa olin Paavaisten niemen tuntumassa ja tulin tuttujen Tervisaarten väylänjakajalle. Siitä ajoin Vepsän ja Kaarnittan välistä keppiväylää Ylä-Airistolle ja tulin kolmannen tunnin täyttyessä Tupavuoren merimerkeille. Inkerin puominhaarukka oli jutella naristellut minulle yhtä avotuulen soittoa Ruoninrannasta asti. Vain yksi halssinvaihto - hallittu jiippaus hiukan rauhallisemmalta aallonharjalta - tehtiin alkumatkalla. Alkoi vastaiseksi kääntyvien tuulten ajo Nesteen jalostamon kohdalta alkoi vastaiseksi kääntyvien tuulten ajo ja työläs luoviminen. Finnlinesin rollari peruutteli reittini poikki aamulähtöään rahtilaiturista. Vetelin onnistuneet ajoitukset ja Inkeri liukui mieluisasti ison laivan takavirran muljuvasta tyvenestä taas vetotuuleen. Jouduin kapenevalla väylällä ottamaan rannat hyvin läheltä, samalla kun tuulen pöhäykset kävivät yhä oikukkaammiksi. Kaikki vastakäännökset onnistuivat kuitenkin ilman pakittamisia. Loppumatkan epämääräinen vastainen, alitse Ukko-Pekan kapeamman siltaholvin oli halssinvaihtoa, köysien riuhtomista, jopa vastavirrassa (sic!) hetken soutamista. Yhtä juhlaa Kuparivuoren kierto venesatamaan oli sitten taas juhlaa: samaan aikaan presidentin laituriin saapui höyrylaiva Ukko-Pekka iso pilli ujeltaen. Kaarsin täysin purjein simpukkamaiseen satamalahteen vähän ennen puoltapäivää. Ja niin ikivanhan saaristolaislaiturin suojassa tuntui mukavalta sitaista manillaköydet puulaituriin. Aaslalla 4.8. sadepäivää pitämässä Rymättylän eläkkeellä oleva kirkkoherra Ilkka Pärssinen "Inkeri liukui mieluisasti ison laivan takavirran muljuvasta tyvenestä taas vetotuuleen. "