Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ilkka Pärssinen sanailee maiseman avaraksi: Historia, troolarit ja merituuli tuoksuvat Röölässä

Täällä, aivan lähettyvillä, raikkaan merituulen tuoksuun sekoittuu sillitynnyrien ja Islannista palanneiden troolarien oudosti tuttu aromi. Usein ajan siitä ohi mutta jarrutan hiukan mutkassa. Juuri siinä nenäni muistaa, että isojen haapojen takana oli suolaisen ruosteen hajuinen kenttä. Sen takana pursuaa syreenimetsää, josta pilkottaa punainen mökki. Kuvittelen Kujalan Saimin kylmenneeseen skorsteeniin savun: vanhassa pitäjässä tuoksui kotiruoka. Raamisaha soitteli honkatukkeja Toisella puolella tietä on tornimainen puurakennus. Sen paikkeilla vanha kansa tuntee vielä sahanjauhon ja kuivan viljan tuoksun. Raamisaha soitteli honkatukkeja; jyviä jauhoi mylly, jonka kivihampaille Juvakan Aarne syötti Rymättylän peltojen kultaa. Nyt seinässä lukee Dikseli, silliperinnekeskus, ja sen ison näyttelyikkunan takana on historiaan puetuissa rooleissaan sillinkäsittelijöiden työyhteisö, kuvat Rymättylän Saukko-laivoista Pohjois-Atlantilla, fileoinnit ja purkitukset. Vanhempi osa Suomen kansaa kiittelee vielä: sillifile ehti joulupöytään. Saarnin entisen myllyn ja sahan vastapäätä on äskettäin käytöstä jäänyt sillitehdas. Rakennusten välistä pääsee rantakentälle. Sieltä välkähtää meri, laiturissa köljyy laiva silloin, toinen tällöin mutta uusi vierasvenesatama kasvaa. Kuohuviinitehtaassa viipyilee omenan tuoksu Äsken oli toritapahtuma. Tilli tuoksui, uudet perunat, vähän bensaa, ehkä oluttuoppi. Tehdasrakennusten uudemmassa päässä lukee nyt Brinkhall´s Fine wines & Sparkling. Kuohuviinitehtaan sisällä viipyilee hienoinen omenan tuoksu. Röölässä on myös vireästi toimiva Kylätoimikunta ja tehtaalta saatu Kylähuone. Tarinat maalta ja mereltä, sahasta, myllystä ja kalatehtaalta kulkevat taas. Talkoot ovat lähteneet käyntiin ja konsertit järjestyvät. Röölä, Röödilä, Nisse Pietarinpoika Röd Röölä, keskiajalta periytyvältä nimeltään Röödilä, mainitaan asiakirjoissa jo 1438. Silloin kylän toisen talon omistajaksi tuli Paimion Hevonpään Nisse Pietarinpoika Röd. Uudella ajalla Röödilässä asui 11 nimismiestä vuoteen 1728 mennessä, joten luulisi että kylän ja sen yhteisrannan järjestys oli taattu. Ranta kehittyi satama- ja kauppapaikaksi 1900-luvulla, liiketoiminta, teollisuus ja laivaliikenne lisääntyivät. Saaristolaiva Vellamon muistaa moni turkulainen: Auran panimon kohdalle tulla vihelteli Rymättylästä värikäs näky. Höyrylaivan paneelipöntössä seisoi itse kippari Hanttu. Lankonkia alas liukasteli lehmää ja lammasta. Tuulahduksen luomutuotannosta torille toivat saaristolaiset pärekoreillaan. Ja kesäasukkaat lapsineen palasivat kun elokuu oli lopuillaan. Ensimmäinen sillilaiva 1949 lähti ensimmäinen sillilaiva Röölästä islannin vesille. Moottoripaatti, jolla kurenuotta kierrettiin parven ympärille, on vielä pitäjässä jäljellä Heleniuksen Pentillä. Rymättylän Säilyke Oy kasvoi kolme vuosikymmentä kunnes Islannin aluevesirajan laajennus tyrehdytti Saukkolaivaston valtameripyynnin 1976. Samoihin aikoihin Rymättylän silli- silakka- ja varhaisperunapitäjä alkoi kiinnittyä yhä tiukemmin mantereeseen. Sisemmän saariston rengastiellä on enää yksi lossi ja kesäinen laivayhteys Nauvoon. Yhteysalusten tie saaristoon ja laivojen reitit maailman merille ovat yhä auki. Vaikka Islanti on meille suomalaisille lähinnä kaunokirjallisuutta, alkumatka Röölästä on aina sama. Vallitseva tuuli on leuto. Merenkulkija tuntee sen tuoksusta, eniten siinä on länttä ja lounasta. Laajan meren tuolta puolen Heinäkuun lopulla hyvin kaukaa etelälounaasta, "laajan meren tuolta puolen" Röölän rantaan löi ennen kokematon, voimakas mutta lämmin laine. Vanhaan sillilavojen satamaan tuotiin taidetta. Ja niin aukeni taas eräs kansainvälinen yhteys. Tango del Norte-yhtye, piano, sello ja bandoneon säestivät hienostuneesti laulusolistinsa Harri Kaitilan esittämää Tango Canciónia. Rantakentän penkit täyttyivät 100-vuotisen Suomen ja kaukaisen Argentiinan kansojen lempimusiikin kuunteluun, tunnelmointiin ja ihmettelyyn. Taiteellisesti - rekkalavalta toki - lähtivät Monosen ja Kärjen, sitten Astor Piazzolan tangojen pidäkkeiset kuiskaukset, rytmien äkilliset irtiotot ja sykkeet, Carlos Gardelin mystisen kaihoisat Buenos Airesin rakkauslaulut ja taas suomalaiset suosikkitangot, Eino Gröniä ja Olavi Virtaa. Aaslalla, elokuussa 2017 "Sieltä välkähtää meri, laiturissa köljyy laiva silloin, toinen tällöin mutta uusi vierasvenesatama kasvaa."