Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Ronskisti ja hauskasti Suomea katsoen - Asta Lepän perusteltu maailmannäkemys

Jospa värvättäisiin raisiolainen yksinhuoltaja Asta Leppä , 51, diktaattoriksi kuten roomalaiset pestasivat Lucius Quinctius Cincinnatuksen vuonna 458 eaa? Tämä lähti oitis pelloltaan, kokosi sotajoukon ja pelasti valtakunnan. Sitten hän luopui rajattomasta vallastaan ja palasi kyntämään. Cincinnatusta pidetään roomalaisten hyveiden perikuvana. Aivoilla maailmaa kyntämään Peltoa ei Leppä auralla kynnä vaan aivojensa terällä omaa mieltään sekä ympäröivää maailmaa. Hän on toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. Kesällä Kirjapaja julkaisi Lepältä kirjan "Voittajien varjot - Elämää eriarvoisten tasavallassa". Se on rohkea, kärkevyydessään hauska, ronski ja osin lohdutonkin kuvaus maailmasta, Suomesta ja myös ostosparatiisi Raisiosta. Diktaattoriksi Leppää rohkenee ajatella siksi, että itse-epäilyjä ja itsekritiikkiä hänellä riittää sekä puheissa että kirjassa. Pesti luultavasti ei nostaisi hänen virtsarakkoaan puolta metriä ylemmäs, ja jos hän epäonnistuisi, hän olisi itse ensimmäisenä suosittelemassa potkuja itselleen. "Uskon, että pelkään voittamista, menestymistä ja etuoikeuksieni tunnustamista siksi, että pelkään muuttuvani pahaksi. Onni voi korruptoida aivan kuten valta ja raha." (s. 199) "Voi kuinka monta kaltaistani on juuri nytkin! Itsetunnoltaan vammaisia, enemmän tai vähemmän masentuneita, sisältä särkyneitä ja haavanlehtenä vapisevia sieluraukkoja." (45) Paluumuutto Raisioon Ulkopuolinen ei näe Lepässä sitä, minkä kuvan hän itsestään kirjaan piirtää. Kahvilapöydässä hän kannustavasti kuuntelee vierestä keskusteluun liittyvää. Omat kantansa hän esittää levollisesti ja perustellusti. Leppä on paluumuuttaja Raisioon. 20 vuotta hän opiskeli ja työskenteli muualla ja Raisioon hän palasi 2005. Täällä olivat äiti, eno ja ystävä. Raisiossa Leppä oli kasvanut, käynyt koulut ja aloittanut toimittajan työt Uutis-Valjakko-lehdessä. 18-vuotias toimittajanalku ei tuolloin juuri opastusta saanut, ja Leppä kertoo, että oikaisuja piti julkaista tämän tästä. Sitten tulivat opiskelut Tampereella, toimittajan työt Anna-lehdessä ja tv:ssä ja kolumnit tai lehtijutut Suomen Kuvalehdessä, Imagessa, Kaksplussassa Hesarissa ja Turun Sanomissakin. Näyttävä työura, ex-mies kuoli Työura on ollut näyttävä, mutta Lepän ex-miehen kuoltua onnettomuudessa nainen oli valmis jättämään pääkaupunkiseudun. –Lähinnä se oli sitä turvallisuushakuisuutta, kertoo Leppä. Pääkaupunkiseutu oli turhan kallis. –Kuka tahansa on pienituloinen Helsingissä, koska ne menot ovat siellä niin järkyttävät, Leppä toteaa. Joskus myöhemmin hän on katsonut, että Raision rivitalonpätkällään hän voisi saada kerrostalokaksion jostakin etäältä Helsingin keskustasta. Pääsyy muuttoon olivat 1- ja 3-vuotiaat pojat. –Ajattelin, että jos heillä ei ole isää, pitää olla yksi läsnä oleva vanhempi. Rauhoitan työelämääni, annan enemmän aikaa lapsille, hän sanoo. Tuon tavoitteensa hän katsoo Raisiossa täyttyneen. Poikien kanssa hän kiertää luontokohteita ja treenaa. Urheilun Leppä aloitti vasta Raisiossa, hän hiihtää ja juoksee. Jos ammattia pitäisi vaihtaa, valmentaminen kiehtoisi. Ei sittenkään köyhä ja syrjäytynyt Pitkään Leppä uskoi kuuluvansa köyhiin ja syrjäytyneisiin. Pari vuotta sitten hänet kutsuttiin Kaksi Suomea - Kasvaako eriarvoisuus -ryhmään. –Sen kautta aloin tehdä juttuja köyhistä ja pienituloisista, Leppä kertoo. Siinä hän tajusi, ettei hän olekaan todella köyhä. –Ehkä olinkin uhriutunut. Minulla on kämppä, kaksi tervettä lasta, näkymä tulevaisuudesta, Leppä kertoo. Voi sanoa, että Asta Leppä syntyi uudelleen. "Olen hortoillut unissakävelijänä monta monituista vuotta. Vasta viidenkymmenen vuoden jälkeen olen herännyt, ja näen ympärilleni kirkkaammin kuin koskaan. Sitä ei tietenkään uskoisi. Olenhan ikäni puolesta yhteiskunnan silmissä jo raakkiluokkaa, niin naisena kuin työntekijänäkin." (169) –Syrjäpoluilla olen aina ollut katsomassa. Tavallaan, kun itsekin olen kokenut pari takaiskua elämässä, Leppä pohtii. Siitä ovat esimerkkejä hänen Raision kirjastossa pitämänsä kaksi valokuvanäyttelyäkin. Aiheena olivat hylätyt talot. Asta Leppää tökkii nykymeno Suomessa ja maailmassa: talous, rakkaus, velka, ihmisen arvottomuus. Niistä hän kirjassaankin kertoo ja etsii ratkaisuja. Niitä ei vain tahdo löytyä, mutta jo pelkkä silmien avaaminen on arvokasta. –Kaikesta kilpaillaan: ihmissuhteissa, taiteessa, lapset kilpailevat. Samaan aikaan toitotetaan yhteisöllisyyttä. Ne vain ovat kuin tuli ja vesi. En yhtään ihmettele, ettei esimerkiksi talkoisiin löydy väkeä, ellei se ole jokin identiteettiprojekti. "Asun Turun kupeessa Raisiossa, jota on markkinoitu mm. termeillä "ostajan onnenmaa" ja "shoppailijan paratiisi". Ei täällä juuri muuta olekaan kuin hehtaareittain joutomaata täynnä auto- ja halpakauppoja sekä ostoskeskuksia. - - - Summa summarum: täällä taloutta arvostetaan yli kaiken muun." (196) Onnellisessa yhteiskunnassa pidetään toisista huolta Asta Leppä katsoo, että tehokkaimmin onnellisuutta tuottaa merkityksellinen osa yhteisössä. Siksi onnellisimmat yhteiskunnat ovat niitä, joissa kaikista pidetään huolta. Hyvinvointivaltion ylläpitoa hän pitää hyvänä tekona. "Näin ajateltuna suomalaiset ovat hyviä ihmisiä. Kiitos hyvinvointivaltiosta" (201), Leppä kirjoittaa kirjansa loppusanoissa. Maailma ohjaa kuitenkin ihmisiä siihen suuntaan, että suomalaisten todennäköisyys kyetä säilyttämään hyvyytensä on pienentynyt. Asta Leppä kertoo kirjastaan "Voittajien varjot - Elämää eriarvoisten tasavallassa" Raision kirjastossa keskiviikkona 6.9. kello 18, haastattelijana Jonne Pohjois-Koivisto