Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Kolumni: Hapanta kaalia vaelluskengissä

Mikähän se on kun paradoksit ovat olevinaan niin huvittavia - kuten se kun ruokakaupassa myydään Puolassa valmistettua venäläistä hapankaalia. Jaksavatkohan ne muista tuntua yhtä hupaisilta? En oikein usko. Jotenkin ovat paradoksit eli sisäisen ristiriidan sisältävät asiat kyllä alkaneet menettää huvittavuuttaan. Varmaankin niin on siksi, että yhä enemmän näyttää siltä kuin ristiriitaa sisältyisi kaikkeen mitä ihmiset tekevät. Ristiriidat vain tuppaavat piiloutumaan asioiden monimutkaisuuden tai yksinkertaisuuden lukemattomiin nivelpusseihin. Niitä ei ehkä näe, mutta siellä ne ovat. Siksi tekee entistä useammin mieli vain katsoa, kuunnella ja vaieta - ja kävellä pois. Sen verran puolalais-venäläinen yhteishapankaali kiinnosti, että sitä oli lasipurkillinen ostettava. Siitä huolimatta että joukossa on porkkanaa, maku on sama kuin aiemminkin maistetuissa hapankaaleissa. Ehkä kaikissa hapankaaleissa, esimerkiksi mongolialais-permiläisessä tai kuubalais-namibialaisessakin on aina porkkanaa. Hehheh. Pian saa oikeasti kävellä pois. 28. lokakuuta on taas Jaakobin kävely Naantalista Rymättylään. Vaelluskengillä pääsee silittämään niitä, Luonnonmaata ja Merimaskua. Viime vuonna reitin varrella roikkui puun oksasta yksi pistolapio metrien korkeudessa soratien päällä. Jännä nähdä yhäkö se siellä kypärättömille uhittelee. Rymättylästä on paluubussi. Vaelluskengät ovat tottumattomien jalkineet. Niiden jäykät pohjat ehkäisevät marssimurtumia, joita pitkillä matkoilla voi tulla jalkapöydän luiden antaessa rasituksessa periksi. Kun luihin tulee hiusmurtumia, tarvitaan pitkä marssitauko. Suurissa isänmaallisissa sodissaan 1939-1944 Suomella oli satojentuhansien marssi- ja hiihtokykyisten miesten armeija. Jo siviilissä metsä- ja peltotöissä he olivat väsyttäneet luustonsa vahvaksi, ja sotamarssi sujui fletkupohjaisissakin saappaissa reppua, lapiota ja pystykorvaa kantaen. Sitkeäluustoisia suomalaisia on nykyään paljon vähemmän kuin 1940-luvulla. Mutta ei rajan tuntumassa enää ole läpitunkemattomia korpiakaan, jonne hyökkääjät motittaa.