Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

"Auttaa ymmärtämään rauhan merkitystä, kun kuulee mitä elämä on sota-aikana"

Nuoren ihmisen näkökulman kertoo rymättyläläinen lukiolainen Karola Salminen , 17, Naantalin sankarihaudalla perjantaina. Haudalle lasketaan seppele kello 11 Suomen sotaveteraaniliiton 60-vuotisen taipaleen juhlistamiseksi. Salminen on Naantalin lukion opiskelijakunnan puheenjohtaja, ja elämäntapana hänellä on partio Rymättylän Märssyvahdeissa. Ei ole kontaktia eikä vuoropuhelua –Nykyajan nuoret ovat tosi irrallaan veteraaneista. Ei ole kontaktia eikä vuoropuhelua. Arvostus vähenee, kun niistä asioista ei tiedetä, Salminen toteaa. Paljon ei sodasta ja veteraaneista tiennyt Salminenkaan pari viikkoa sitten, jos vieläkään. Tuolloin opettaja ehdotti, että hän puhuisi sankarihaudalla. Kieltäytyminen oli lähellä koulukokeiden takia, mutta ongelma ratkaistiin. Salmisen vanhemmat ovat viisikymppisiä, eikä kotona juuri ole puhuttu sotaveteraaneista eikä suvusta sadan vuoden takaa. Itse hän on partiolaisena ollut veteraanilippuvartiossa muutamana itsenäisyyspäivänä, muttei muista kertaakaan jutelleensa sotaveteraanien kanssa. Hän toteaa että se oli läsnäololla kunnioittamista. Perjantaina Salminen aikoo käyttää tilaisuuden hyväkseen. Hän osallistuu seppeleenlaskun jälkeen kahvitilaisuuteen ja aikoo siellä keskustella ja kuunnella. –Pienetkin asiat voivat havahduttaa. Mitä enemmän keskustelee ja kuulee, sitä enemmän pystyy itsekin ymmärtämään asioita, hän sanoo. Pohjatöitä tehty Salminen on tehnyt pohjatyötä. Keskustelussa veteraanien edustajan kanssa hänelle selkiytyi se sotaveteraaneja ja nuoria yhdistävä toive, ettei sotaa tulisi. –Rauha on kaiken perusta. Vaikea kuvitella, mimmoinen olisi maailma, jos rauhaa ei ole. Rauha luo turvaa ja varmuutta. Voi luottaa siihen, että seuraava päiväkin on hyvä, eikä tarvitse pelätä huomista. Salminen on alkanut lukea kirjaa "Silloin olin nuori: Muistikuvia 1939-1945". Siinä Matti J. Kastemaa kertoo, miten sota muutti hänen elämänsä, kun lukiolaispoika alkuun toimi kotirintamalla ja lopulta hänestä tuli jatko- ja Lapin sodan veteraani. Salmista kiinnostavat tunnelmat, se miltä sota-aikana on tuntunut. Koskaan hän ei kuullut kenenkään sotakokemuksia, tietoa on vanhastaan vain oppikirjoista. –Se jää kuitenkin aika yksipuoliseksi, lukiolainen toteaa. Samastumispintaa Kastemaan kirjaan Salmisella syntyy siitä, että kirjoittaja oli sota-aikaan hänen itsensä ikäluokkaa. –Kirja avaa uutta maailmaa. Opetusta ei ollut. On osallistuttu toimintaan, on tehty jotakin yhteisen hyvän eteen. Auttaa ymmärtämään rauhan merkitystä, kun kuulee mitä elämä on sota-aikana. Hieno kokemus kaikessa raakuudessaan Salminen ajattelee, etteivät sen ajan kokemukset olleet pelkästään negatiivisia. –Jotenkin on aina tiedostanut, että ne jotka olivat nuoria, eivät nähneet sotaa pelkkänä pahana: Yhteinen hyvä, uteliaisuudella suhtautuminen. Kuitenkin kuuluu puolustaa maata ja olla oman kansan tukena. Jännittävää mutta toisaalta kiinnostavaa. Hieno kokemus kaikessa raakuudessaan, Salminen pohtii. Kaikesta huolimatta luottamus Rauha näyttää teemana kertautuvan Karola Salmisella. Lukion viime vuoden joulujuhlassa Naantalin kirkossa hän puhui koulurauhasta. Tänään veteraaneista ja rauhasta. –Toisaalta olen tosi luottavainen, että ihmiskunta oppii virheistään, mutta uutiset mitä tulee, herättävät huolta. Huolestuttavana Salminen näkee Pohjois-Korean ja Yhdysvaltojen uhittelun. Venäjää hän ei kuitenkaan osaa pitää uhkana. Suomessa hän näkee luottamusta, "kaikesta huolimatta". –On epävarmuutta, tekevätkö päättäjät oikeita päätöksiä. Kritisoidaan ja epäillään. Jotenkin löytyy aina ihmisiä, jotka ovat luottamuksen arvoisia. Aseisiin vai siviilipalvelus? Karola Salmisen olisi halutessaan mahdollista suorittaa asepalvelus. –Olen miettinyt armeijaan menemistä, mutta toisaalta se tuntuu jotenkin vieraalta. Voi olla, että valitsisin siviilipalveluksen, jos naisillakin olisi pakko. Partiossa Salminen on oppinut yhteisöllisyyttä ja monia taitoja kuten organisointia, johtamista, järjestelemistä, suunnistamista ja erilaisia kädentaitoja kuten käsi- ja puutöitä, jopa rakentamista. Niille on käyttöä elämässä, tulee uraksi mikä tahansa. Aiemmin Salmisen toiveammatti oli opettaja, eikä hän ajatusta ole hylännyt. Arkkitehtuuri on kuitenkin alkanut kiinnostaa. –On halu tehdä konkreettisia asioita, mitkä aiheuttavat hyvää. Arkkitehtuurissa voi niitä ajaa. Arkkitehdiksi opiskeleminen on tuore ajatus, eikä Salminen esimerkiksi ole perehtynyt oman kaupungin arkkitehtuuriseen tulevaisuuteen. –Se mitä Kanta-Naantaliin suunnitellaan, ei kosketa omaa elämää, sanoo lukiolainen Rymättylästä.