Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Laura Saurama osaa muurata ja kimpaantuu välinpitämättömyydestä

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Laura. Tulen Raumalta Turun kautta, naantalilaistunut. Toimin Naantalin kaupungin henkilöstöpäällikkönä. Mistä ammatista haaveilit lapsena? Halusin olla kauppias tai opettaja, vähän myöhemmin lääkäri. Onko suvussasi kauppiaita? Tätini oli kemikaliokauppias. Jo nuorena olin hänellä joulu- ja kiireapulaisena. Lukioaikana olin töissä yöaikaan ravintoloissa ja grillillä. Kun tulin Turkuun olin töissä Makuunissa ja Kupittaan Sittarissa. Olen oudosti päätynyt kuntasektorille. En tiedä, myynkö sitten hyvää kuntapolitiikkaa? Onko sinulla perhettä? Liikkuvainen perhe. Aviomies reissaa paljon, ja tytöt ovat aktiivisia harrastajia. Lasten harrastukset vievät aikaasi. Onko perhe-elämä ollut sellaista kuin aikanaan ajattelit? Itse asiassa tykkään tästä ajasta. On kivampaa mitä isommaksi lapset kasvaa. On hauska viettää aikaa, vaihtaa ajatuksia, keskustella. Oletko huomannut, että sukunimesi on sekoitus Taru sormusten herrasta -sarjan pahiksista Saruman ja Sauron? En ole. - Mä uskon niin hyvää ihmisistä, että olen ottanut sen pahan miehen ja meinaan sen hyvikseksi kääntää. Mieheni on äärettömän hyvä, ettei ole siitä kyse. Mikä on tyttönimesi? Penttilä. Mikä sinussa on parasta? Apua! Varmaan se, että tulen aika monenlaisten ihmisten kanssa toimeen. Mitä uskot muiden pitävän parhaana puolenasi? Varmaan se, että yleensä aina haen ratkaisuja. En tykkää velloa epämääräisyydessä. Pystyn nauramaan myös itselleni. Mitä olet neljässä vuodessa huomannut Naantalissa? Todella voimakkaan yhteisöllisyyden. Tuolla lasten harrastuspiireissä: kuinka paljon meillä onkaan vanhemmissa sellaisia, jotka valmentaa ja huoltaa erilaisia urheilujoukkueita vapaaehtoisesti. Näin pienessä kaupungissa on paljon ja aktiivisia seuroja. Mitä haluaisit tehdä, mutta aikaa ei ole? Pelata golfia. Sitten kun se eläke tulee, sitten sitä aikaa on. Väitöskirjasi Suomen ja Tanskan varhaiseläkeläisistä valmistui 2004. Miten varhaiseläkkeelle siirtyminen on muuttunut ja miten näet sen työssäsi? Se näkyy siten, että työkyvyttömyysperustaiselle eläkkeelle on entistä vaikeampi päästä ja siten meidän täytyy tehdä entistä enemmän töitä sen eteen, että jo osittain vajaatyökykyiset jaksaa työelämässä. Naantalissakin. Millaista on asua Porhonkalliolla? On se ihanaa. Siellä on rauhallista ja äärettömän kaunis asuinalue. Mitä pelkäät? Ehkä eniten sitä, että lapsille tai läheisille sattuisi jotain. Suututko helposti? En mä osaa suuttua, mutta kyllä mä kimpaannun. Mutta välinpitämättömyys - kyllä se sapettaa. Sano jotain Rauman murteella? "Ol niingon gotonas". En viitsinyt sanoa että "Kaad liiveihis ryyp", kun ei mulla ole tarjota. Mikä saa sinut hyvälle tuulelle? Pienet asiat. Kivat työkaverit. Toiset huomioiva käytös, se kantaa aika pitkään. Mihin uskot? Kyllä mä kristitty olen, jollain tavalla Jumalaan uskon. Täytyy sanoa, että kyllä mä ihmisiin uskon. Mikä on kummallisin paikka Naantalissa? Kiireisen työpäivän jälkeen, kun en tarkkaan muista, mille kentälle tai koululle lapset viedä, niin Ukko-Pekan kaupan viereinen liikenneympyrä mahdollistaa tsekkauksen mihin ollaan menossa. Siinä olen pari kertaa pyörinyt ympyrää - mihin nyt ollaan menossa? Mistä olet ylpeä? Omasta perheestä ja suvusta ja siitä kuinka hyvin pidetään toisista huolta. Nyt kun on Suomi 100, niin Suomen historiasta voi olla äärettömän ylpeä. On ollut vaikeita aikoja, kansa oli repeytynyt. Sodan jälkeen kahtiajako pystyttiin voittamaan ja rakentamaan sitä yhteistä Suomea. Millaista Suomea omille lapsillemme jätämme, kyllä mä siitä kannan huolta. Mitä muut eivät tiedä sinusta? Olen kova tekemään käsillä töitä. Ompelen itse vaatteita, osaan jopa muurata. Maalaaminen on itsestäänselvyys näitten asioitten joukossa. Tykkään tehdä käsilläni. Se on sellaista näkyvää, kun täällä töissä käsittelee isoja asioita, mitkä ei niin kovin näy. Kun se kylpyhuone lähtee laatoittumaan, ai että se on hienon näköistä. ------------------ Artikkelia korjattu ja otsikkoa muutettu 9.10. kello 18.25. Jos aikaa olisi, Laura Saurama tykkäisi pelata golfia eikä siis korttia. Syntynyt Raumalla 1972, asuu Luonnonmaalla Porhonkalliolla omakotitalossa Perhe: mies Antti, tytöt Olivia, 12, ja Julia, 11 Koulutus valtiotieteen tohtori sosiaalipolitiikan alalta Turun yliopistosta 2004 Harrastaa ulkoilua, kuntosalia ja äitisählyä + "toiminimi taksi" lasten kuljetuksiin harratuksiinsa Motto "Ihmisiä pitää kohdella niin, että kehtaat tervehtiä heitä seuraavana päivänä Kiehtova kirja Donna Tarttin "Tikli".