Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Taiteilijoiden antama opastus lisäsi harrastajien rohkeutta

Sanat uskallus, rohkeus ja itseluottamus toistuvat, kun taiteenharrastajat kertovat siitä annista, jota yhteistyö taiteilijoiden kanssa heille on tuonut. Yhteistyötä on keväästä lähtien toteutettu Naantalin Kulttuuritaloyhdistyksen hankkeessa, jonka konkreettisia tuloksia on esillä 100+1 kohtaamista -näyttelyssä Naantalin taidehuoneella 13.-29.10. Mentorointia harrastajille keväästä lähtien antoivat taiteilijat Camilla Björkman , Maria Liitola sekä Tapani Kiippa ja mukana oli myös Raimo Äijälä . Harrastajia on kannustettu pohtimaan mikä heille on taiteessa tärkeää. Näyttelyyn hakeutui 21 harrastajaa 64 teoksen kanssa. Näyttelyn teema on väljästi omakuvallinen. Ideana kasvu Hankkeen äiti on harrastajakuvataiteilija Maija Karinkanta työparinaan Mirkka Mattheiszen , ja hankkeen ideana on kasvu. Karinkantaa mentoroi Björkman. –Harrastaja on aika lailla tyhjän päällä. Yhteistyö on antanut itseluottamusta aika paljon, kiittää Karinkanta. Karinkanta on harrastanut maalaamista 30 vuotta, ja eläkkeelle 10 vuotta sitten jäätyään yhä enemmän. –Maalaan lähinnä öljyllä, olen siihen todella rakastunut, Karinkanta kertoo. Abstraktioita hän ei maalaa vaan sitä mitä hän silmillään näkee. Näyttelyssä Karinkannalla on kolme maalausta, joissa ainakin ulkopuolisen mielestä on omenoita ja päärynöitä. –En sanoisi mitä hedelmiä. Tämä on minun omakuvani. Olen se joka kurkistaa toisen takaa, vastaa Karinkanta omenaväitteeseen. "Olen se joka kurkistaa toisen takaa" on samalla taulun nimi. Björkman: Luontainen maalari Camilla Björkman pitää Karinkantaa luontaisena maalarina. –Näkemisen kanssa mentiin eteenpäin. Olen tavallaan pointeerannut ongelman, ja hän on sen ratkaissut, kertoo Björkman. Alkuun hedelmistä puuttui ilmavuus. Karinkanta sai opastusta, että ääriviivojen tekemisen ja niiden sisälle värittämisen sijaan olisi syytä nähdä kokonaisuus. –Nyt omppu on sen näköinen, että "Ota mut". Se oikein huutaa, Björkman katsoo. –Uskallan maalata siten kuin haluan. Etsin rohkeampaa, ja sain Camillalta rohkeutta, Karinkanta sanoo. Akvarellisti Mirjami Hagren kokee saaneensa rohkeutta Björkmanilta. –Kun rupeaa tekemään jotakin, se alkaa elää ja itsekin yllättyy: Ai tuollainen siitä tuli, hämmästelee Hagren, jolta on kaksi työtä näyttelyssä. Taiteilija oppii itsekin Tapani Kiipalla oli kuusi mentoroitavaa akvarellistia, entuudestaan tuttuja. Kiippa opasti värien käyttöä, maalauksista ryhmien tekemistä, kehystämistä ja sitä, miten tarjota töitä näyttelyihin. Hän sanoo kannustaneensa mutta myös kritisoineensa. –Kukaan ei loukkaantunut, päinvastoin. –Aina mentori oppii itsekin. Sain oppia akvarellin ja tekstauksen yhdistämisestä, Kiippa sanoo ja osoittaa näyttelyssä olevia Leena Pinomäen töitä. "Taidetta tavallinenkin kuvaus" Maria Liitola opettaa valokuvausta Naantalin opistossa. Mentoroitavistaan hän tunsi sieltä vanhastaan esimerkiksi Maiju Roosin , joka on opiston ryhmässä ollut mukana neljä vuotta ja yhtä pitkään harrastanut valokuvausta. Roosilla on näyttelyssä neulanreikätekniikalla otettuja kuvia. –Yleensä kuvaan makrokuvia ja lähikuvia. Niistäkin tulee pehmeyttä, Roos sanoo. –Rohkeus lisääntyy, kun uskallan tuoda esille kuvia, Roos jatkaa ja miettii, että ehkä joskus voisi olla oma näyttely. Arja Karvonen kuvaa mieluusti tarinoita, ja näyttelyssä on autiotalon tarina. Siihen on mukaan päässyt Urho Kekkonenkin , jolla on sama syntymäpäivä kuin Karvosella. –Mielestäni tavallinenkin valokuvaus on taidetta, napsiminenkin. Sä olet kuitenkin mielessäsi ajatellut, että tuossa on jotakin kuvaamisen arvoista, Karvonen sanoo.