Uutiset Elämänmeno Urheilu Puheenvuoro Näköislehti Kaupallinen yhteistyö Verotiedot

Joni Rantakallion matkakumppani "Möhkö" hörppii 40 litraa menovettä satasella

Autokauppiaana työskentelevä merimaskulainen Joni Rantakallio , 30, ihastui viime kesänä kaverinsa kauppaaman Vanajan linjakkaaseen olemukseen. Toisin kuin nykypäivän laatikkomaisissa linja-autoissa, vuoden 1966 Vanajassa on sopivassa suhteessa pyöreyttä ja särmää. –Bussi, oma bussi, pyöri mielessäni kun näin tämän ensi kerran. Sitten tein kaupat, Rantakallio kertoo. Vanajan hopea ja kermanvalkoinen värityskaavio näytti Rantakalliosta rumalta, mutta matkailuautoksi rekisteröity kulkupeli oli juuri katsastettu ja sen tekniikka toimi moitteetta. –Ajattelin löytäneeni hyvän aihion rakenneltavaksi. Rantakallion suunnitelmissa on tehdä Wiiman valmistamaan koriin modernin matkailuauton sisätilat. Ohjaamon hän haluaa pitää mahdollisimman alkuperäisessä kuosissa. Suuri osa auton laitteista toimii paineilmalla. Esimerkiksi tuulilasinpyyhkijöiden nopeutta säädetään tarjoamalla niille tietty määrä ilmaa. Sähköpyyhkijöihin tottunut joutuu tovin sulattelemaan paineilmajärjestelmän kommervenkkejä. –Kun käänsin pyyhkijät päälle, ne liikkuivat hetken hyvin hitaasti. Sitten yhtäkkiä niissä oli aivan liikaa vauhtia, Rantakallio kuvailee. Luultavasti entinen Pohjolan Liikenteen bussi Matkamittariin on kertynyt 850 000 kilometriä. Vanajan huoltokirja on hukkunut vuosien saatossa jonnekin, joten täyttä varmuutta ajokilometreistä ei ole. Katsastustodistuksen, joka lienee bussin alkuperäisiä papereita, mukaan Pohjolan Liikenne otti kyseisen yksilön käyttöön 4.6.1966. Sen kotipaikaksi merkittiin Helsinki. Autossa oli 40 istumapaikkaa ja lisäksi sillä sai kuljettaa 200 kiloa tavaraa. Joni Rantakallion omistaman matkailuauton historiatiedoissa on reilu 20 vuoden aukko. Trafilta löytyy luettelo omistajista vuodesta 1987 lähtien. He ovat olleet pääasiassa yksityishenkilöitä. 2000-luvulla Vanaja oli kolme vuotta Ruotsissa, jonka jälkeen se palasi takaisin Suomeen. Joku on irroittanut auton nokalta on Vanaja-merkin ja maalannut puskuriin näyttävän Scania-Vabis-tekstin. Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran puheenjohtaja Juhani Puro kertoo, että Vanajiin asennettiin tehtaalla brittiläisiä AEC- ja Leyland-dieselmoottoreita. –Tuohon autoon on mitä todennäköisimmin pantu jälkeenpäin Scanian kone, Puro toteaa. Vanajan suunnittelijat kiinnittivät kuljettajan työympäristöön runsaasti huomiota. Heidän tavaramerkkejään oli muun muassa tehokas lämmityslaitteisto, joka esti ikkunoita vetämästä huurteeseen ja varmisti näin hyvän näkyvyyden. Ammattiautoilijat pitivät Vanajan huonona puolena brittiläisiä moottoreita ja vaihdelaatikkoja. Monien kuljettajien mielestä Vanajat olisivat olleet erinomaisia työkaluja, mikäli ne olisi varustettu ruotsalaisella moottorilla ja voimansiirrolla. Vanaja kävikin ennen 1960-luvun puoliväliä neuvotteluja Scania-Vabis Ab:n kanssa, mutta ne eivät johtaneet yhteistyöhön. Vanajan filosofiana oli valmistaa pieninä erinä tilaajien tarpeisiin räätälöityjä ajoneuvoja. Vaikka Scanian kone olisikin asennettu Rantakallion autoon jälkikäteen, se lienee lähes yhtä vanha kuin itse autokin. Scania-Vabis-nimeä käytettiin vuoteen 1968 saakka. Tämän jälkeen ruotsalaiskonsernin tuotteissa luki pelkkä Scania. Luotettava moottori Scanian moottori on Joni Rantakallion mukaan todellinen helmi. Se on lähtenyt joka kerta mukisematta käyntiin, kun hän on ryhtynyt Möhköään ulkoiluttamaan. –Muuten iäkäs tekniikkahan on sellaista, että yhtenä päivänä se toimii, toisena ei toimi ja taas se yllättäen toimii, Rantakallio filosofoi. Hän haaveilee ajavansa Möhköllä jonakin päivänä kaverinsa luo Espanjaan. Sitä ennen mies haluaa oppia tuntemaan autonsa tekniikan läpikotaisin. Toistaiseksi Rantakallio kruisailee Möhköllään lähinnä vain Turun seudulla. Vastaan tulevat bussikuskit morjestelevat ja taksiautoilijat näyttävät peukkua. Kerran Rantakallio haki matkailuautollaan kaverinsa TPS:n ottelusta. Kyytiin saa ottaa kahdeksan henkilöä. Yksi arkinen arvoitus on muun muassa se, kuinka suuri on matkailuauton polttoainetankki. Huoltoasemalla pistäydyttäessä se tuntuu pohjattomalta. Tankin täyttöastetta on syytä laskelmoida koko ajan, sillä polttoainemittari ei toimi. –Merimaskun lähitienoon mutkaisilla ja mäkisillä teillä kulutus on varovasti arvioiden noin 40 litraa sadalla kilometrillä, omistaja laskelmoi. Sisustuksen lisäksi Joni Rantakallio suunnittelee ehostavansa myös matkailuauton ulkokuoren. Jokin aika sitten hän maalasi sen naapurinsa avustuksella mattamustakasi. Rantakallio on tehnyt suunnitelmia erään taiteilijan kanssa, joka on halukas tekemään Möhköstä liikkuvan taideteoksen.